Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

30.12.2010 Hälytreenit hiihtäen

Joulukuun hälytreenit pidettiin tällä kertaa Hyvinkäällä. Ajosää ei ollut mikään mukava, mutta perille kuitenkin päästiin.

Paikalla selvisi, että lähimaastoon oli kadonnut hiihtokilpailujen jälkeen pari henkilöä. Meille annettiin etsittäväksi 2,7 kilometrin mittainen koirahiihtolatu viiden metrin säteellä ladun molemmin puolin. Kas kummaa, meillä oli jopa suksetkin mukana ;)

Hiihtäen etsiminen oli ihan mielenkiintoista. Viiman mielestä sukset olivat epäilyttävät (ei olla Viiman kanssa suksien kanssa menty), mutta eipä tuo etsimistyöskentelyyn vaikuttanut ja lenkin aikana koiraa sai kutsuttua useasti luokse ja palkittua. Viima juoksi 20-30 metriä edellä. Joitain jälkiä koira meni tutkimaan sisemmälle ja yhdessä kohdassa merkkasi selkeästi ladulta pois lähtevät hiihtojäljet.

Kerran Viima myös teki laajemman kaarroksen latureitin keskialueelle, mutta palasi sieltä takaisin. Kun tästä ilmoitettiin johdolle, niin meidät pistettiin tutkimaan alue tarkemmin, joten rämmittiin sitten suksien kanssa umpihangessa. Ei siellä mitään ollut.

Kun oltiin melkein kierretty koko lenkki, pysähdyttiin hieman tutkimaan risteyskohtaan tulevia latuja. Kartturi siinä sitten huomasi jotain erikoista, mitä itse en heti huomannut, kun ihmettelin vähän samassa suunnassa olevaa kiviporsasta. Sain Viiman menemään sinne päin, ja sieltä Viima sitten nappasi hajun ja meni ilmaisemaan lumessa makaavaa henkilöä. Ilmaisu ok, mutta sen jälkeisessä toiminnassa oli vähän säätöä, joten otetaan opiksi ensi kertaa varten :D

Koko suoritukseen alueelle lähdöstä taisi mennä jotain 50 minuuttia. Olipa ihan mielenkiintoista vaihtelua normietsimiseen :)

Ajatus aiheesta “30.12.2010 Hälytreenit hiihtäen”

Kommentointi on suljettu.