Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.6.2011 Uudenmaan pekojen yhteistreeneissä

Osallistuimme Viiman kanssa Uudenmaan pelastuskoiraporukoiden yhteistreeneihin, joiden vetovastuu tällä kerralla oli Lohjan ja Espoon pelastuskoiraporukoilla. Aloitimme illemmalla, joten ei enää ollut enää niin lämmin kuin aiemmin, vaikka lämmintä kyllä piisasi edelleenkin.

Saimme alueen, joka käsitti kokoontumispaikan tienoon (sis. kuivuri, rakennuksia, niittyä, kaikenlaista irtosälää, johtopaikka rempatussa navetassa jne). Alue oli siis haastava, koska siellä oli porukkaa (ja siellä saattoi myös olla irtokoiriakin). Aloitimme etsinnän ja käytiin läpi pihapiiriä. Päästiin myös tarkistamaan puutyöskentelytilana toimivan rakennuksen sisältäkin, mutta siellä Viima ei merkannut mitään. Tämän jälkeen jatkettiin taas pihapiirin tutkimista ja käytiin aluetta niityn puolelta läpi, kunnes palattiin taas takaisin rakennuksille päin.

Navetan kohdalla Viima merkkasi navetan sisälle, mutta siellä oli johto. Kierrettyämme navetan (muutaman kerran Viima kävi ilmaisemassa rakennuksen ulkopuolella olevan viestimiehen), käytiin tsekkaamassa pannuhuone. Tai Viima kävi siellä, itse seurasin tilannetta ovensuusta. Viima ei reagoinut mitenkään, joten jatkettiin etsimistä. Kierrettiin sitten aluetta suunnitelman mukaisesti ja käytiin läpi myös kuivurin tienoo ja siitä vierestä sitten lisää niittyaluetta. Tämän jälkeen alue olikin sitten käyty (18:05-19:35), ja ilmoitimme siitä johdolle. Johto ilmoitti, että on nähty liikettä yhden rakennuksen liepeillä, joten palasimme sitten tarkistamaan aluetta uudestaan. Käytiin vielä pannuhuoneessakin kerran, mutta Viima kävi siellä aika nopsaan, joten jatkettiin tarkentamista toisaalta. Sitten meidät pyydettiinkin juuri sinne pannuhuoneeseen, jonne laitoin Viiman uudestaan. Kun Viima oli edennyt noin puoleen väliin, se pysähtyi, alkoi heiluttaa häntää ja hetken päästä ilmaista. Sieltähän se kadonnut tyyppi ”palovammoineen” ja vähän ”päihtyneenä” myös löytyi. Kuulema puolisen tuntia aiemmin, kun olimme pannuhuoneessa käyneet, Viima oli mennyt ihan siitä metrin päästä ohi, mutta ei vain ollut saanut hajua. Aluetta oli hajustettu tervalla ja alkoholilla.

Treenimielessä alue oli varsin mukava ja vaihteleva. Viima pääsi kokeilemaan liikkumista erilaisilla alustoilla, pääsi tutkimaan myös rakennuksista sisältä jne. Viima oli myös varsin mukavasti hallinnassa eli se pysyi siinä lähistöllä, ohjautui paikkoihin ihan kivasti (tarvitsi tukea mennäkseen eri paikkoihin) ja tuli myös luokse mukavasti. Treenin jälkeisessä loppupurussa saatiin tosin kommenttia siitä, ettei koira näyttänyt irtoavan riittävästi (paitsi niittyosuudella). Toki tuo pannuhuonejuttu oli harmillinen, kun ei ensimmäisellä eikä toisellakaan käynnillä napannut hajua, mutta sellaisia nuo rakennukset ovat. Ja varsinkin, jos ei itse tarkkaan myös tarkista, että koira on todella tarkistanut kaikki perimmäiset kolotkin jne. Tulipahan nyt opittua tämäkin :)