Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.9.2014 Taajamatreeniä

Tiistain treenit olivatkin sitten vaihteeksi ihan puhtaat taajamatreenit eli treenattiin urheilupuiston maastoissa. Heti alkuun toki aloitimme kakkukahveilla, kun treenikaveri oli suorittanut hyväksytyn kokeen koiransa kanssa viikonloppuna (muutenkin meillä on kiva tapa välillä juhlia kaikkia iloisia ja onnistuneita asioita, ei siis vain kokeiden läpäisyjä).

Huviosuuden jälkeen siirryttiin sitten työpuoleen. Aloitimme yhteisellä hallittavuustreenillä, missä kukin teki omia juttujaan sopivilla häiriöillä. Keron kanssa palloiltiin ympäriinsä, tehtiin seuraamisia, kontaktia, luoksepäästävyyttä ja vähän paikallamakuuta. Niin ja leikittiin myös. Ja Kero oli aivan loistava. Muut koirat eivät haitanneet keskittymistä ainakaan hirveästi, vaan kontaktia tarjottiin ja oltiin valmiita duunaamaan. Ehkä loppua kohti alkoi virtaa olla jo vähän liikaakin, mikä kimposi pienenä piippaamisena. Mutta paikallaolossa oli kyllä hiljaa eli propsit siitä.

Metsäosuus tehtiin läheisessä pöpelikössä. Käytin vain yhtä maalihenkilöä, jonka kanssa teimme kolme toistoa. Periaatteessa Kero näki, kun maalihenkilö meni piiloon eli tarkoituksena oli vahvistaa vain ilmaisua, mutta tuli siihen lopulta vähän etsimistäkin sitten mukaan. Ekalla toistolla mokasin itse. Kero kävi maalihenkilön luona pari kertaa, mutta palasi luokseni ilman rullaa. Lopulta hokasin, ettei se saanut rullaa suuhunsa, koska olin laittanut rullapannan väärin päin! Hohhoijakkaa…. korjauksen jälkeen rulla tuotiin oikein mallikkaasti.

Toka toisto meni moitteettomasti. Kolmannella toistolla Kero eteni vähän liikaa ja päätyi haistelemaan jotain hajua, mutta pillikutsulla havahtui ja tuli luokse, jolloin lähetin uudestaan ja nyt tuli haju maalihenkilöstäkin nenään. Ilmaisu ok. Samoin leikkimiset tämän jälkeen.

Olin tyytyväinen treeniin, sillä ilmaisut kaikkineen sujuivat lopulta varsin kivasti. Ja miksi tein samalla maalihenkilöllä? Aiemmin ko. maalihenkilön kohdalla Kero on vähän epäröinyt, joten nyt pelasin varman päälle. Eikä ollut mitään ongelmia maalihenkilön luoksemenemisen suhteen, päinvastoin :) Ja toisekseen, nyt oli taas häiriöisempi maasto (taajamametsä, mahdollisesti kuntoreiteillä liikkuvaa porukkaa), joten sikäli treeni oli hyvä pitää simppelinä.