Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.4.2013 Ruduksella treenailemassa

Melkein vuosi sitten (ks. blogipostaus) olimme viimeksi treenailemassa Rudus-turvapuistossa, joten nyt oli hyvä hetki käydä testaamassa, vieläkö Myryn mielestä alueella olevat ihmiset olisivat Myryn mielestä ihan ilmaisujen arvoisia.

Rudus-turvapuisto.
Rudus-turvapuisto.

Lopputuloksena, että kyllä. Vähän sääliksi kävi pientä koiraa, joka silmät intoa kiiluen juoksi ympäriinsä ja kävi hakemassa rullaa lähes jokaisen nuken luota. Ja sitten, kun se oikea ihminen sattui löytymään, niin sitten ilmaisut tökkivät.

Tekstin lomassa olevat Myry-kuvat on ottanut Noora Lavonen.

Myry tutkii roikkuvaa nukkea.
Myry tutkii roikkuvaa nukkea.
Myry bongasi nuken ritilätikkailla...
Myry bongasi nuken ritilätikkailla…

Myrylle oli alueelle piilotettu kolme maalihenkilöä niin, etten itse tiennyt heidän sijaintiaan. Ensimmäinen löytyi ison työkoneen ohjaamotiloista. Itse asiassa bongasin maalihenkilön itse ensin, joten jäätiin sitten vähän hinkkaamaan siihen ympärille. Myryä kiinnosti kovasti vieressä olleen kallion päällä olleet nuket, mutta malttoi sitten tulla takaisin työstämään hajua vähän lähempänä. Muutaman piippauksen jälkeen päätin nostaa koiran suoraan sinne ohjaamoon, mutta jostain syystä en sitten itse saanutkaan Myryä sinne (viime vuonna sain!). Siellä sitten namit nassuun, koira alas ja etsintä jatkui.

Oikea haju bongattu.
Oikea haju bongattu.

Seuraava löytyi sitten betoniputken syövereistä. Myry meni sinne kerran, kuului lätäkköääniä ja sen sellaista ja Myry tuli takaisin ilman rullaa vähän sen oloisena, että jotain unohtui. Hetkeksi Myry kiepahti muualle, mutta meni sitten takaisin putkeen ja läpsytteli sitten takaisin rullan kanssa. Kun sitten Myry meni näytölle, ja annoin maalihenkilölle luvan palkata, niin taas Myry läpsytteli takaisin putkesta, mutta meni sitten uudestaan syömään herkut.

Löytö tehty.
Löytö tehty.

Kolmannelle tehtiin taas tovi töitä ennen kuin päästiin oikean hajun tuntumaan. Maalihenkilö istui ritilärappusilla, mutta siinä alapuolella oli nukkeja. Näitä Myry ilmaisi ja oli ehdottoman varma, että tässä se nyt sitten olisi. Ja varmuudeksi tästä Myry sitten tuijotti suoraan rappusilla istuvaa oikeata maalihenkilöä. Koska en tätä vielä hyväksynyt Myry kävi kiipeämässä rappuset, mutta sillä ei ollut mitään aikomusta ottaa rullaa suuhunsa. Höh. Lopulta voitto Myrylle, hyväksyin suorituksen ilman ilmaisua. No, tässä voi olla jo montaa mieltä, että mikä on tarkoituksenmukaista eli oliko edellinen ilmaisu jo ihan riittävä, tarvitseeko koiran ilmaista, jos ohjaaja on ihan metrin parin päässä ja koira on rappusilla? Toisaalta taas kyllähän niitä ilmaisutreenejä on tehty lyhyemmilläkin etäisyyksillä eikä sen rullan suuhun ottaminen nyt niin ylivoimaista pitäisi, kun kyseisessä kohdassa olisi kuitenkin ollut mahdollista ottaa se rulla suuhun (vai oliko sittenkään Myryn mielestä?).

Myryn mielestä riittävä ilmaisu.
Myryn mielestä riittävä ilmaisu.
Myry selittää, että tässä se on!!!
Myry selittää, että tässä se on!!!

Otettiin sitten vielä tämän päälle yksi helppo maantasalla ollut piilo kontin takaa eikä sen ilmaisussa ollut mitään probleemaa.

Myös Kero pääsi vähän rallattelemaan alueelle. Ensimmäinen puolisko mentiin ihan vain tsekkaillessa, että miten pentu ylipäänsä reagoi paikkaan ja siellä möllöttäviin ihmishahmoihin. Ihan normaalisti Kero niihin reagoi eli kävi korvat lintassa häntä heiluen moikkaamassa niitä, mutta ei jäänyt sen kummemmin ihmettelemään, että miksei palkkaa tule.

Nuken luona tarkistamassa.
Nuken luona tarkistamassa.

Kun sopiva hetki tuli, niin ensimmäinen meni piiloon ison työkoneen ohjaamon alle. Sinne Kero sai sitten kipittää, kun haju tuli nessuun. Hyvin herkut syötiin, ja sitten jatkettiin matkaa. Tällä välin kaksi muuta henkilöä oli mennyt piiloihin.

Eka maalihenkilö löydetty.
Eka maalihenkilö löydetty.

Seuraava löydettiin betoniputken suulta, ja sitten seuraava löydettiin siitä lähistöltä isojen pömpeleiden takaa. Molemmille mentiin reippaasti, käyttäydyttiin fiksusti ja syötiin rauhassa namit. Eikä tässä vielä kaikki. Ensimmäinen maalihenkilö oli vielä livistänyt uudestaan piiloon, jonne jatkettiin seuraavaksi. Maalihenkilö istuskeli ritiläportailla eikä siinäkään sen kummempia sitten, kun Kero hajun sai. Ihan pätevää meininkiä penneliltä :)

Kolmas löytö
Kolmannen löydön luona.
Kolmannella.
Namia nassuun.
Jatketaan etsimistä.
Jatketaan etsimistä.
Ja oikean löydön luona.
Ja oikean löydön luona.
Työt tehty.
Työt tehty.

Keron kuvista kiitokset Susanna Nurmelalle!

Treenien päätteeksi suhattiin Juvanmalmille, missä pojat saivat lenkkeillä (ja riekkua) ensin metsässä, sitten taas levätä autossa ja sitten vielä uudestaan käydä metsässä jaloittelemassa. Tämmöinen sunnuntai tällä kertaa :)

Riistapojat.
Riistapojat.