Myrylle oli tällä kerralla luvassa etsintätreeni pitkästä aikaa. Alue oli iso (4,5 ha), mutta aikaa alueen läpikäymiseen oli varattu 45 minuuttia. Tarkoituksena oli siis käydä aluetta reippahasti läpi eikä jäädä hinkkaamaan liian tarkasti.
Alue rajautui lampeen (eteläraja), hakkuuaukeaan (länsi), jyrkänteisiin (pohj.) ja polkuun (itä). Etsintäsuunnitelmaa tehtäessä näytti siltä, että tuulee koillisesta, joten päätimme lähteä rantaa pitkin kohti hakkuualuetta. Myry lähti etsimään ihan hyvällä innolla, ja tekikin kovasti töitä lähellä olleen jyrkänteen luona, kävi jopa siellä ylhäälläkin. Mitään ei kuitenkaan tarttunut matkaan, joten jatkettiin etenemistä. Hakkuuaukealla meno vähän hyytyi, mutta pian kuitenkin lähdettiin poikittamaan aluetta. Jonkin ajan kuluttua Myry teki ensimmäisen löytönsä kuusen kätköistä. Ilmaisu hyvä. Aikaa oli mennyt 17 minuuttia.
Päätettiin sitten jatkaa tältä ensimmäiseltä piilolta etsintäsuunnitelman mukaisesti vähän takaisin päin, mutta eipä kovin montaa metriä ehditty ottaa, kun Myry oli lähtenyt vauhdilla toiseen suuntaan. Itse en tässä vaiheessa ajatellut, että siellä voisi olla ketään, kunhan vain ajattelin, että mitä lie lähti. Siinä sitten tutkailtiin karttaa ja odoteltiin koiran paluuta. Sitten Myry näkyikin pilkistävän sieltä ja sillä oli rulla suussa! Koira liinaan ja näytölle. Ja mentiinpä aika lujaa, kun Myrylle iski vauhti päälle ja se piilo oli varsin kaukana. Varsin hyvä ilmaisu tämäkin, ja näin pitkällä etäisyydellä, hyvä juttu! Aikaa oli mennyt 19 minuuttia.
Toiselta piilolta rämmittiin sitten takaisin päin, ja jatkettiin suunnitelman mukaisesti ja päädyttiin sitten itärajalle. Siitä sitten aika pian lähdettiin poikittamaan aluetta eli tarkoituksena oli mennä hieman korkeuskäyrän alapuolelta kohti jyrkänteitä. Siinä sitten liikuttiin, ja jossain välissä koira ehti irrota hieman (taidettiin tutkia taas karttaa siinä vaiheessa) ja tulla rulla suussa takaisin päin. Ilmaisu oli näistä kolmesta heikoin, sillä Myry himmaili jo muutamaa metriä ennen, mutta tuli kuitenkin vierelleni luovuttamaan rullaa. Piilolle ei ollut onneksi niin pitkä matka kuin edellisellä. Maalihenkilö löytyi kivasti paikasta kalliokielekkeen alta, siinä oli vielä hieman jäätynyttä lunta sulamassa reunoja pitkin, mainio piilo siis. Aikaa oli mennyt 30 minuuttia.
Hieman jäi aluetta käymättä (alueen luonaisosa). Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä koira liikkui hyvin ja teki myös hyvin töitä. Toki suoritusta auttoi varmasti se, ettei itse tarvinnut huolehtia suunnistamisesta vaan sitä varten oli kartturi matkassa mukana :)
Viimalle otettiin sitten viimeisenä jo hieman illan hämärtyessä pari tyyppiä. Ensimmäinen henkilö oli pellon takana joen rannan lähistössä puiden kätköissä seisomassa. Tänne Viima irtosi vallan mainiosti ja aloitti heti ilmaisun paukuttamisen. Toinen tyyppi oli myös joen rannan läheisyydessä puussa istuskelemassa. Tästä Viima ei saanutkaan heti hajua, vaikka ihan siitä alta menikin. Viima oli lähdössä takajälkeä pitkin pois, mutta tuli kutsusta vauhdikkaasti takaisin ja jatkoi sitten puun läheisyydessä tovin ennen kuin sai tarkennettua hajun ja aloitti ilmaisun. Ihan hyvä tämäkin, malttoi olla hiljaa ennen kuin oikeasti oli löytänyt.
