Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.4.2011 Sunnuntaietsimistä

Olipas kivaa päästä vihdoin lähes lumettomaan metsään etsimään :)

Myrylle oli kaksi tyyppiä piilossa. Ensimmäinen oli ihan alueen alussa kaatunen puujuurakon takana tuulen yläpuolella. Olikin aika oletettavaa, ettei Myry tästä suoraan hajua saanutkaan vaan sai hajun toiselle piilolle vähän kauemmaksi menneestä jäljestä. Sain kuitenkin Myryn kutsuttua takaisin (hyvä), jolloin palatessaan Myry sai hajun tästä ekasta piilosta ja tuli ilmaisemaan sen.

Toista piiloa Myry sai työstää hetken, koska piilo oli kalliolla kiven päällä. Myry sai hajun tästä mennessään jonkin matkaa piilosta ohi, nosteli kuonoon kohti kalliota ja sitten lähti tarkentamaan. Henkilö löytyi, ja Myry mietti piilolla hetken. Lähti tulemaan rullan kanssa, mutta kiersikin vain kiven. Siinä Myry taas hetken mietti, kurkisti kiven takaa, että missä minä olen ja lähti sitten uudestaan tulemaan luokse ja tällä kertaa tuli ihan perille asti. Kaikenlaista se Myry aina kokeileekin :D

Viimalle otettiin myös pari piiloa, mutta harjoituksessa tehtiin niin, että ensin käytiin läpi tyhjää (samaa aluetta kuin oli muille koirille jo ollut) ja sitten tuoreelle alueelle, missä oli pari tyyppiä kohtuu lähistöllä. Lähinnä tarkoituksena oli harjoitella vähän hallittua etsimistä ja siitä palkaksi koira pääsee ilmaisemaan. Tämä onnistuikin ihan kivasti. Sain Viiman käymään tyhjää aluetta jonkin verran, ja kutsuttua pari kertaa hyvin luokse (oli ilmeisesti vähän saanut hajua vastapuolella olleesta piilosta). Kun mentiin toiselle puolelle, ei mennyt kovinkaan pitkään, kun eka piilo löytyi ja sen jälkeen se toinenkin.