Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.8.2009 Kenraalietsintäharjoitus

Ensin Viimalle pari piiloa sovitulta alueelta. Piti hetken odotella, kun alueella oli muita liikkujia. Ensimmäisestä Viima sai jo mentäessä hajun, ja päästessään etsimään säntäsi suoraan ilmaisemaan. Toista sai vähän hakea, mutta löytyi varmasti ja ilmaisu ok. Palkaksi viimeiseltä Viima sai ison pehmosiilin. Se oli kyllä tosi huippua Viiman mielestä!

Myryn harjoitus oli hieman kokeenomainen. Alkuun otettiin luoksepäästävyys toisen koiran ollessa siinä lähellä. Sitten otettiin seuraamispätkä vapaana etsintäalueelle. Alueen alkupaikan lähellä koira jätettiin paikkamakuuseen, ja itse menin pariksi minuutiksi muutaman metrin päähän suunnittelemaan alueen läpikäyntiä. Seuraaminen oli ihan riittävän ok (palkkasin välillä, palkkauksen jälkeen vähän aina herpaantui kontakti), paikkamakuussa tuli heti perässä, mutta toisella yrityksellä pysyi varmasti aloillaan.

Sitten olikin etsinnän vuoro, ja päästin koiran matkaan. Koira teki työtään, ja edettiin jonkin verran. Hetken päästä hokasin, että miksei etsintäliiveissä olevat kulkuset kilise. Eiväthän ne kilisi, jos liivit matkaavat omien treeniliivieni taskussa ja koira etsii ilman liivejä… Niinpä kutsuin koiran luokse, ja samalla huomasin, että se oli lähes maalihenkilön luona. Myry kävi siellä, mutta tuli ilman rullaa. Palkkasin luoksetulosta, ja hetken aprikoin, että mitä ihmettä nyt teen. Annoin koiran sitten jatkaa, ja Myry meni takaisin piilolle ja otti rullan, toi sen ja mentiin näytölle. Palkkioksi Myry sai herkkuja maalihenkilöltä sekä huippukivan pehmosiilin. Tuli siis hieman itse mokailtua, kun liivit unohtuivat koiralta (koira kuitenkin toimi ilman niitäkin) ja sitten oli vielä tuo kutsumiskömmähdys.