Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.10.2010 Hieman etsintätreenailua

Sunnuntaiaamun treenit Keimolan maastoissa hieman kosteissa olosuhteissa (tihkutteli vettä aina välillä).

Myrylle otin edelleen pari innokasta ilmaisua. Ensimmäinen oli aika lähellä alueen alkua (siellä suunnalla oli ollut toiselle koiralle aiemmin). Ei ongelmia, Myry tuli vauhdikkaasti rullan kanssa ja meni näytölle vauhdikkaasti. Siitä sitten annoin koiran jatkaa suoraan metsässä, itse kiiruhdin takaisin tielle. Arvelin siinä samalla, että saatan hieman sekoittaa Myryä, jos se seuraavan piilon nappaa ja ei tiedäkään, mihin olen kadonnut.

Seuraava piilo oli n. 70m päässä tästä edellisestä ja niin kävi, että Myry lähti etsimään minua sieltä, missä oli minut viimeksi nähnyt. Kutsuin sitten koiraa, kun huomasin rassukan juoksevan väärään suuntaan. Myry tuli ja sillä näytti olevan rulla suussa. Siinä matkan varrella Myry kävi vielä kerran maalihenkilön luona edelleen rullaa suussa pitäen ja sitten tuli luokseni. Näyttö ok. Vaikka tämä menikin hassusti, niin hyvin koira kuitenkin toimi ja piti rullaa visusti suussaan, kunnes lopulta pääsi luokseni. Tulipahan harjoiteltua sitäkin, että koira joutuu vähän näkemään vaivaa löytääkseen minut.

Viimalle oli kolme piiloa, joista yksi oli lähellä isoa risukkokasaa ja kaksi seuraavaa metsän puolella (missä oli toiselle koiralle mennyt aiemmin jälki). Viima oli taas vaisu. Heinä tuntui maistuvan, mutta namit eivät. Sen verran Viima kuitenkin jo sai hajua, että se oli selkeästi halukas lähtemään töihin, joten päästin menemään. Ensimmäinen piilo ohitettiin vauhdikkaasti. Toisella sitten ilmaistiin, pidettiin vähän taukoa ja jatkettiin ilmaisua. Maalihenkilön palkka (50g hirvenjauhelihaa) ei kelvannut. Sen sijaan palkkana toimi pääsy takaisin etsimään. Seuraava löytyi helposti eikä tällä sitten enää kokeiltu namipalkkaa vaan palkaksi annettiin suoraan pehmolelu, jolla sitten hetken verran leikittiin. Sitten jatkettiin takaisin alkuun ja käytiin nostamassa piilo risukasan lähistöltä. Hirvenjauheliha ei edelleenkään kelvannut, mutta lelun kanssa oli kiva leikkiä. Näin siis tällä kertaa. Työmotivaatiota siis oli ja etsiminen ja henkilöiden löytäminen oli koiralle riittävän palkitsevaa. Onneksi lelu toimi myös hyvänä palkkiona. Joskus näinkin. Tosin tämä oli kolmas treeni tällä viikolla, kun Viima on ennen treeniä ollut normaalia vaisumpi, mutta eka kerta, kun noinkin herkullinen palkkio ei sitten kuitenkaan kelvannut yhdelläkään piiloista.