Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.2.2011 Pakkastreeniä

Tälle päivälle oli merkattu jo aikoja sitten Viiman synttäritreenit, mutta ne meinasivat kuivua kokoon kovan pakkasen takia. Pakkanen kuitenkin laantui puolen päivän tienoilla sen verran, että päätettiin pitää treenit pienellä porukalla.

Paikka oli meille uusi, mutta ihan mukava tuttavuus eli pitää päästä treenaamaan siellä uudestaankin :)

Viima pääsi ensimmäisenä etsimään. Yksi esine (farkut) oli alussa, ja sen Viima ilmaisi ihan kivasti. Sitten jatkettiin metsätietä pitkin. Ensimmäisen haju bongattiin, matkalla iski isompi hätä, mutta sen jälkeen jatkettiin suoraan piilolle haukkumaan. Siitä sitten jatkettiin matkaa eteenpäin. Jotain hajua Viima sai, mutta oli mennyt jäljen ohitse. Viima kävi hieman lumihangessa tarpomassa, mutta palasi tielle. Tämän jälkeen Viiman liikkuminen näytti muuttuneen jotenkin oudoksi. Sain kuitenkin Viiman bongaamaan jäljen ja etenemään jälkeä pitkin piilolle. Ilmaisuhaukku jäi rääkäisyksi :( Mutta palkka syötiin ja leluoravallakin leikittiin. Sen jälkeen Viima oli kyllä todella apean ja kipeän oloinen. Valjaita pois ottaessakin ulvahteli. Viima pääsi hetkeksi sylikantoonkin, mutta jatkoi sitten itsenäisesti lopun matkaa. Aika surkea oli koiran olemus :(

Myry oli sitten viimeisenä. Sille oli myös samaiset farkut esineenä (puuhun sidottuna ei-näkyvissä). Myryllä oli heti haju esineestä ja sinne se sitten meni, nappasi hienosti rullan ja tuli ilmaisemaan. Näyttökin meni mukavasti. Hieno juttu! Toinen piilo olikin vähän haastavampi. Piilo oli alhaalla rumpuputkessa ja sieltä haju näytti nousevan ylös, ja  ylhäältä Myry lopulta sen hajun saikin. Toista piiloa työstettiin myös jokunen tovi. Mentiin ohikin (käännyttiin tietä oikealle, kun piilo olikin suoraan jatkuvan tien vasemmalla puolella). Myry nappasi hajun, meni hankea pitkin, nappasi sitten rullan ja lähti tulemaan luokse. Siinä sitten kommentoinkin, että ”ei siellä mitään voi olla”, kun näytti siltä, että Myry vain nappasi sen rullan ihan tyhjästä. Mutta niin siellä vain oli maalihenkilö! Maalihenkilö oli sopivasti kuopassa ja Myry oli käynyt siinä reunalla ja napannut rullan varsin eleettömästi ja nopeasti. Hyvin suoriuduttu siis, ja taas tuli opittua jotain itsekin :D

Kotona Viima liikkuikin sitten taas normaalisti. Samoin iltalenkillä koira oli oma pirteä itsensä ja liikkui häntä tötteröllä. Katsotaan siis tilannetta. Todennäköisesti pitää taas varata aika eläinlääkäriltä tuon peräpään tutkaamiseen, jos siellä joku (anaali)tulehdus tms.