Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

12.11.2008 Treenailua

Treenailtiin taas pimeässä.

Ensin Myrylle otettiin metsän puolella ilmaisuja (kahdella maalihenkilöllä 3+3), jotka kaikki sujuivat oikein hyvin. Myry otti rullan koskematta henkilöitä ja toi rullan vauhdikkaasti. Luovutukset olivat myös hyvät (yhdellä kerralla erehtyi menemään tarjoamaan rullaa väärälle henkilölle, mutta huomattuaan erheen tuli tyrkyttämään rullaa mulle), samoin myös näytöt.  Ihan jees siis :)

Viimalle oli samaa juttua kuin viimeksi eli hajustettua tyhjää aluetta sai etsiä. Mulla ei ollut kauhean kivaa, kun koira teki laajaa etsintää jo heti alussa eli sain heti pysähtyä odottelemaan. Odottelusessioita tuli useita. Kerran jouduin kutsumaan kyllä luokse (oli onneksi lähellä), kun tuli koiran ulkoiluttaja näköpiiriin. Maalihenkilöt odottelivat toisaalla soittoa mennä piiloon ja saivat kyllä odotellakin… Kun lähestyttiin sovittua soittopaikkaa, niin Viima vain halusi etsiä ja etsiä, mutta onneksi ei mennyt sinne, missä maalihenkilöt odottelivat. Lopulta tuli sitten luokse ja maalihenkilöt saivat mennä piiloon.

Ekaa Viima ehkä työsti vähän turhan kaukana, mutta oli se kuitenkin n. näkö/kuuloetäisyydellä. Toinen oli jo parempi tuon etäisyyden suhteen. Koko harjoitukseen meni n. 45 min ja treenin tarkoitus oli se, että en kutsu koiraa vaan annan sen huolehtia siitä, missä minä olen ja jos koira irtosi liian kauaksi, niin pysähdyin odottelemaan ja kyllä, odottavan aika on välillä pitkä…

Ajatus aiheesta “12.11.2008 Treenailua”

Kommentointi on suljettu.