Edellisestä etsintätreenistä olikin jo lähes pari kuukautta, joten teki hyvää päästä vähän etsimäänkin.
Alueen rajoina olivat etelässä autotie, muilla sivuilla polut. Keskellä koskematonta (?) metsää ja hankea.
Etsintäsuunnitelmana oli kiertää rajat aloittaen kytkettynä etsimisellä. Näin saataisiin rajattua alue mahdollisilta jäljiltä.
Heti alussa Viima bongasi jäljen, joka kävi tsekkaamassa. Haukahteli matkalla, joten luulin sen bonganneen esineen. Ei ollut mitään. Niinpä jatkettiin tietä pitkin.
Puolivälin tienoilla metsään lähti jälki, jota Viima kävi tutkimassa, mutta ei lähtenyt tarkistamaan. Jatkettiin siis matkaa. Tässä olisi voinut miettiä, olisiko pitänyt tarkistaa, mutta ”merkattiin” karttaan ja palaisimme, jos tarve.
Matkan varrella Viima merkkaili metsän suuntaan joissain kohdin. Vetokin oli paikoin kova eli mentiin välillä ehkä vähän turhan vauhdikkaasti.
Sitten päästiinkin polulle, unohduin pitämään lyhyen sivun ajan Viiman vielä kytkettynä. Polkujen risteyskohdassa päästin Viiman menemään. Sinnehän se irtosi kauas. Eipä siinä mitään mahdollisia reaktioita nähnyt.
Jonkin matkaa tarvottuamme kuului haukku. Piti sitten yrittää edetä äänen suuntaan, ja siinä edetessä mentiin mahdollisten jälkien ohi. Yritettiin suoraan hankeen, mutta käännyttiin takaisin. Maalihenkilölle huikattiin, että saa kehua koiraa. Palasimme siinä sitten polkua takaisin, löydettiin sopiva kohta poiketa syvemmälle (ja jälkikin meni lopulta siitä vierestä).
Maalihenkilö löytyi keskeltä aluetta makaamasta. Viimalle tuli aika pitkä ilmaisu, mutta hyvin sekin hoitui lunta välillä syöden.
Piilolta palattiin takaisin. Nyt Viima liikkui oikein kivasti lähellä. Bongattiin hanska polulta (Viima ilmaisi sen), ja sitten olimmekin aloituskohdassa.
Olimme menneet yhdestä esineestä ohi alkuvaiheessa. Sitä en minä enkä koira huomanneet, oli penkalla. Käytiin se sitten haukkumassa.
Myös siellä jäljellä oli yksi esine. Lippis oli jätetty puunoksalle rinteen päälle. Käytiin se myös haukkumassa. Reitti oli tosi rankka koiralle, joka hädin tuskin pääsi eteenpäin upottavassa lumessa. Ja mentiin ylöspäin. Lippiksestä Viima sai hajun vasta, kun oli mennyt siitä ohi ja oli sitä ylempänä. Ei siis ihme, ettei tämä jälki ollut koiraa kiinnostanut alkujaankaan.
Koko treeniin (autolta autolle) meni n. tunti eli varsin sopiva treeni Viimalle. Aika samat jututhan tässä toistuivat:
Kokonaisuuden kannalta toimivat:
- Irtoaminen, kun hajulla
- Ilmaisu (pitkä)
- Työskentelyinto
- Esineet ilmaistiin (vaikkakin mm oli löydetty ensin)
- Kytkettynä etsittäessä reaktiot huomaa selkeästi
- Etsintäsuunnitelma vaikutti toimivalta
Kokonaisuuden tasapainoisuuden kannalta vahvistettavia asioita:
- Treenit, joissa koira pysyy lähellä, löydöt lähellä ohjaajaa
- Kytkettynä etsittäessä rauhallisempi tahti
Myrykin pääsi vähän treenaamaan. Sille otettiin yksi tyyppi pihapiirissä. Meni ihan normaaliin tapaan.
