Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.10.2013 Pentukurssilla rauhoittumassa

Torstaina jatkettiin PLS:n pentukurssin merkeissä. Tuttuun tapaan käpsittiin rauhassa treenikentälle Tattarisuolle ja valittiin sitten sopiva paikka taukoilulle.

Kero oli valmiiksi jo rauhallisempi (vaikuttiko aamun juoksulenkki vielä?), joten päätin kokeilla lähempää taukopaikkaa (muutama metri kentän laidalla olevasta repusta).

Jo heti alussa Kero tarjosi kivasti haluttua taukokäytöstä, ja pääsin siitä palkkailemaan. Nameina yhdistelmää Natural Menu – Ziwi Peak – juusto – kinkku. Vaihtelin näitä vähän tehtävän haastavuuden mukaan.

Jossain vaiheessa siirryttiin vähän lähemmäksi kenttää taukoilemaan eikä siinä sen kummempia ongelmia. Käsikosketuksia väliin, sitten leikkimisen testausta. Ihan ok sujui kentälläkin, kun siellä ei ollut häiriötä (paikalla oli kaksi muuta koiraa, mutta nekin syrjemmässä keskittyen omaan treeniinsä).

Ohjatusti (tai kouluttajahäiriöin) tehtiin käsikosketusta. Keron piippailu alkoi heti, kun hokasi ihanan kouluttajan tulevan meidän luokse. Eipä siinä muuta kuin että palkkailin hiljaisuudesta (plus kuono maassa) ja sitten tehtiin käsikosketuksia siirtyen lähemmäksi häiriöhenkilöä. Toisella kierroksella tehtiin luoksepäästävyyttä, mikä meni myös tosi hyvin. Kero malttoi pysyä hyvin vierellä, vaikka mieli teki ihan älyttömästi päästä moikkaamaan. Ja voi sitä riemua, kun se lupa sitten tuli! Uskon, että Premack toimii tässä hyvin :)

Hyvät treenit, ja saatiin onnistumisia :)

image
Kero taukoilee