Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.10.2013 Pimeät ilmaisut

Pentukursseilun jälkeen jatkettiin Keron kanssa peko-puolen treeneillä. Tälle kerralle olin kaavaillut simppelin treenin jo pelkästään ympäristön takia. Ensinnäkin nyt oli pimeää (otsalamput käytössä) ja toisekseen edellisellä kerralla tuli huomattua ympäristön hajuisuus. Niinpä luvassa oli ihan vain helppo ilmaisutreeni.

Tehtiin yhteensä kuusi toistoa siten, että kaksi maalihenkilöä siirtyivät hieman aina polun toisella puolella. Etäisyydet polulta olivat ihan lyhyet, mutta vaihtelevat (5-20m). Ensimmäisen Kero näki menevän piiloon, mutta seuraavat olivat sitten valmiina, mutta lähetyskohdasta ”törmättävissä”. Kaikki toistot oikein hyvät :) Fokus säilyi koko ajan, eikä pimeyskään näyttänyt haittaavan muuten kuin ehkä herkemmin törmäilee risuihin, ja rullan palautuksessa vikalla toistolla hämääntyi melkein tarjoamaan rullaa toiselle henkilölle. Ensi kerraksi pitääkin miettiä taas jotain uutta :)

Toisen koiran treenin ajan Kero vietti aikaa vieraassa autossa. Tuleepahan tutuksi sekin puoli, mutta hyvin näytti taas olleen (sai syödä siankorvan).