Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.11.2013 Parkkisilmaisuja ja ohitteluita

Torstaina suhattiin taas Heurekan parkkiksella vähän treenilöimään. Ensin meillä oli ilmaisuharkat Kerolle ihan siinä parkkiksella. Tarkoituksena oli vahvistaa ilmaisuketjua ja kokeilla vähän erilaista maalihenkilökäytöstäkin. Alkuun myös testattiin, miten Kero leikkii narulelulla maalihenkilön kanssa, ja oikein hyvinhän se leikki. Kunnon ärinät ja vedot tuli :)

Itse ilmaisuja tehtiin yhteensä kahdeksan kappaletta, ja jokaiseen toistoon pyrittiin muuttamaan jotain. Aloitettiin ihan helpolla, lisättiin häiriötä (puskan edessä, puskan takana), vaihdettiin paikkaa autojen lähelle, auton taakse, maalihenkilö selin koiraan, maalihenkilö kyykyssä, maalihenkilö hieman huojuen seisova, ympäristöhäiriöt (koiria, ihmisiä lähistöllä) jne. Meni pääasiassa aika kivasti, ja koira malttoi mm. odottaa näyttö-vihjettä. Tokavika toisto oli ehkä vähän epäselvä, koska maalihenkilö ei ollut varma, oliko Kero koskenut kuppiin vai ei ja minä en nähnyt tilannetta (auton takana) ja hyväksyin suorituksen. Videoin kyllä jokaisen toiston, mutta eipä siitä videosta mitään iloa ollut, kun videolla näkyivät vain katulamppujen pisteet, muu olikin sitten ihan tummaa… Jepjep.

Mutta varsin varmat ilmaisut, ja intoa riitti jokaisessa toistossa oikein hyvin (äänitehosteet mukana…). Ja lopussa naruleikki maalihenkilön kanssa maistui myös oikein hyvin. Tietoinen riski kiihdyttää leikkimisellä koiraa… mutta kun se leikki on semmoinen juttu, mitä Kero tykkää tehdä myös muiden kuin minun kanssa, niin käytetään sitä hyödyksi aina silloin tällöin.

Ilmaisujen jälkeen Kero pääsi hetkeksi lepäilemään autoon, minkä jälkeen jatkettiin sitten PLS:n ohituskurssin merkeissä. Tällä kerralla päästiinkin ihan oikeasti kulkemaan toista koiraa vasten tosin eri puolilla tietä sopivilla etäisyyksillä. Menipäs aika kivasti. Kero kyllä vilkaisi aina välillä koiraa (mikä on hyvä juttu!), ja sitten käänsi katseensa minuun (haluttu käytös!), mistä sitten ehdollinen vahviste ja palkkaus. Lopussa tehtiin niinkin, että pysähdyttiin kohtaustilanteessa ja namiteltiin siinä sitten tovi koiria. Olin kyllä ihan tyytyväinen Kerolaiseen. Oli taas niin työintoinen ja tarjosi oikeata käytöstä, ja näköjään ei haitannut, vaikka massu taisikin olla jo ilmaisutreenailusta aika täysi (illan safkat).