Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

29.4.2013 Noutamisessa edistymistä

Tuskailin aiemmissa postauksissa (ks. 18.4. ja 26.4.) sitä, että Kero osaa kyllä ottaa esineen suuhunsa kädestäni, mutta ei maasta.

Yllättäen tämä käytös nytkähtikin huimasti eteenpäin!

Aamun ruokakuppitreeneissä edettiin siihen, että Kero nostaa esineen jalkojeni välistä ilman, että oma käteni oli siinä lähellä mitenkään. Laitoin esineen yksinkertaisesti siis eri korkeuksille jalkojeni väliin. Koska koiralla oli hirmu hinku saada ruokaa, niin uskalsin odottaa, että koira itse hiffaa, mitä haluan ja niinpä tovin mietittyään Kero nappasi esineen suuhunsa. Tähän jäätiin aamuruoalla :)

Illalla projekti jatkui ruokailun merkeissä. Esine päätyi lopulta lattialle, mistä Kero sen nappasi suuhunsa ja antoi minulle! Siitä innostuneena nostelin reippaasti kriteeriä, ja esineen paikka lattialla vaihteli. Edelleen Kero kävi nappaamassa esineen vauhdilla ja toi sen minulle! Yes! Lamppu oli syttynyt ja koiran mielestä tämä oli tosi kivaa!

Tästä innostuneena päätin ottaa todistusaineistoa videollekin. Video on kehnolaatuinen ja kriteeri häilyy ja koiralla on jo vatsa täynnä. Mutta yhtä kaikki, nyt voi hyvillä ja huojentunein mielin lähteä viemään noutoa eteenpäin, ja ehkäpä ilmaisunkin suhteen päästään jo ihan alkua pidemmälle :)

httpv://youtu.be/Vfxopv-3yH0