Keron toukokuun etsintätreeni pidettiin Järvenpäässä meille uusissa maastoissa. Paikalle päästiin kyydillä, joten senkin suhteen oli vähän uutta. No, eipä Kero vieraasta autosta sen kummemmin piitannut.
Alue rajautui aika kivasti ojaan, jyrkänteeseen ja korkeuskäyriin. Kooltaan se oli juuri toiveiden mukaisesti kolmen hehtaarin tienoilla. Alueelle oli myös pieni siietyminen, mikä on aina plussaa.
Etsintäsuunnitelmana oli kiertää ojaa myöten kohti pohjoista, kivuta jyrkänteen laitaa ja jatkaa pohjoisrajaa pitkin ja sen jälkeen aloittaa alueen poikittaminen korkeuskäyrä huomioiden siten, että mentäisiin myös alueen korkeimman kohdan kautta. Tuuli, ainakin alueen ulkopuolella tuli etelästä/lounaasta, ja lämpötilakin oli yli +10C. Niin, ja ensimmäisey itikatkin olivat saapuneet paikalle!
Alku meni varsin hyvin suunnitelman mukaisesti eli ojan vierustaa kuljettiin. Kero liikkui paikoin nihkeästi, kun jumitteli viereiselle polulle, mutta kulki kuitenkin mukana ja välillä liikkui reippaamminkin.
Kivuttiin jyrkänteen vierestä ylös, minkä jälkeen Keroon tuli vauhtia ja liikettä lisää. Niinpä mentiin koiran perässä kohti etelärajaa. Eipä siellä sitten mitään ollut, ja palattiin takaisin.
Pidettiin hetki taukoa, kun laitoin maalihenkilölle viestiä, että ilmoittaa, jos koira käy ja meitä ei ala kuulua… Näin paljon luotan siis koiraani ;) No, tämän jälkeen ei mennyt kuin tovi, kun Kero sitten irtosi kunnolla ja kuului pieni haukahdus. Tiesin, että löytö oli tehty, ja pian Kero tulikin sitten rullan kanssa takaisin. Maalihenkilö löytyi puskista pötköttelemässä :)
Kokonaisuudessaan alueella oltiin 12 minuuttia, joten saatiin ihan mukava pieni treeni :) Kerokin lopulta teki hommansa, vaikka pientä nihkeyttä olikin. Niin, ja voisin luottaa koiraani enemmän, mutta toisaalta haluan olla varovainen ja jos moka tulee, niin korjata / selvittää sen heti (esim. maalihenkilöä ei jätetä). Hyvä treeni, ja tästä voikin sitten taas vaikeuttaa pikkaisen :)
