Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

15.2.2014 Ilmaisutreenejä etäisyyden lisäämisen merkeissä

Tällä kerralla ennen treenin alkua pohdittiin kovasti, mikä olisi meidän se juttu, mitä kannattaisi erityisesti treenata. Ja kun mietti niitä haasteita, mitä meillä on ilmaisun suhteen ollut, niin esiin nousi pari sellaista, mitä kannattaa jatkossa miettiä. Eli hajuhäiriöt sekä sitten meikäläisen löytyminen sen jälkeen, kun Kero on tehnyt löydön ja aloittanut ilmaisun. Näitä kahta eri teemaa kannattaisi treenata eri paikoissa, ja silloin olisi eri kriteerit. Hajuhäiriötreeneissä keskitytään useisiin onnistuneisiin toistoihin lyhyellä etäisyydellä, ja ne voi tehdä esimerkiksi juurikin Tattarisuolla tai muussa vastaavassa paikassa (mutta paikan voisi vakioida ainakin alkuun). Ja toisessa teemassa kriteerinä olisi etäisyyden kasvattaminen mm:n ja minun välillä niin, että tuo etäisyys säilyy koiran ilmaistessa (en siis mene vastaan tms), vaan liikun esim. ns. keskilinjaa pitkin (ja tätäkin olisi hyvä treenata ei-niin-hajuhäiriöisessä ympäristössä). Ja sitten, kas, kun siedätystä on ensin tehty toisaalla kovasti ja vahvistettu ketjua runsaasti, niin sitten se myös vaikuttaisi myönteisesti pidempiin treeneihin ja niiden ilmaisuihin.

Mutta sitten tämän päivän treeniin. Maalihenkilö meni valmiiksi n. 30m päähän piiloon kuusen suojiin. Sen jälkeen otin Keron autosta, ja puin vermeet päälle. Vähän oli piippausta ilmassa… Lähetys ekalle oli vauhdikas, ja piilokin löytyi. Itsehän pysyin polulla, ja liikuin sitä eteenpäin ja ehdin jo joitain metrejä liikkua, kun näin Keron palaavan lähetyspisteeseen ilman rullaa. Kero oli ottanut rullan mm:n luona, mutta näköjään tiputtanut siinä vaiheessa, kun hukkasi minut. Tämän jälkeen Kero tuli käymään luonani, lähti takaisin ja palasi sitten rullan kanssa (edelleen takaapäin). Tämä uusinta ok.

Toiselle mm siirtyi vanhasta piilosta hieman eteenpäin, etäisyys lähetyspisteestä kuitenkin sama. Kero lähti piilolle ok, kävi piilolla, otti rullan ja toi sen ihan lähelle, mutta rulla ehti tipahtaa hieman ennen luovutusta. Kero nappasi sen uudestaan, hyväksyin ilmaisun ja päästin näytölle. Näytöllä Kero kuitenkin epäröi, mutta lähti sitten uudestaan, nappasi vielä rullan suuhunsa, meni mm:lle, ja lähti tuomaan rullaa uudestaan minulle. Tällä toistolla olin liikkunut itse polkua pitkin miniaskelein n. 2-3m.

Kolmannella toistolla Kero ei lähetyksessä oikein lähtenyt (bongasi jonkun hajun), sen jälkeen lähti ihan väärään suuntaan, palasi vanhalle alueelle, tuli takaisin, ihmetteli, lähti sitten uudestaan ja teki löydön. Otti piilolla rullan, liikkui muutaman metrin, tiputti rullan, meni mm:lle, otti rullan, liikkui 10m, pysähtyi, mutta rulla pysyi suussa ja tuli sitten ilmaisemaan. Kytkin sitten Keron näytölle. Tässä toistossa olin itse passiivisena, ja annoin Keron itse tehdä päätökset lähteä tekemään duuni loppuun. Ilmaisun aikana liikuin miniaskelein eteenpäin polkua pitkin n. 3m.

Tähän vikaan toistoon olin aika tyytyväinen, vaikkei siinä ketju täydellisesti heti mennytkään. Kero kuitenkin sai  pähkätä ihan itse, en auttanut sitä mitenkään ja lopputulos oli lopulta hyvä. No, seuraavat toistot toki kertovat, mihin suuntaan olemme menossa.

Treenin perusteella jatkossa: Etenen linjalla ihan vain vähän. Etäisyys voisi nyt olla sama vielä jonkin aikaa. Samoin voisi tarkkailla, tuoko Kero aina samaa reittiä rullaa, vai oppiiko tuomaan lyhyempää reittiä, jos huomaa minut. Näytölle kytkeminen mukaan useammin.