Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.4.2013 Vähän nenänkäyttöä (tai silmiä)

Torstaina ohjelmistossa oli vähän pelastuskoiratreenausta. Kiireisen duunipäivän jälkeen hirveällä kiireellä treeneihin, missä vähän missattiin meille Keron kanssa tärkeät hallittavuustreenailut. Ehdittiin me toki olla hengailemassa, kun kaikki (+ koirat) kävivät läpi, mitä kukin tekee omalla vuorollaan.

Kero oli ensimmäisenä, ja sille otettiin kentän lumikinosten suojiin yhteensä viisi tyyppiä. Kero oli innoissaan treenaamaan menossa, joten jatkossa tärkeätä pitää malttia siinä, että koira on sopivassa viretilassa ennen omaa vuoroaan (ts. ei liian kierroksilla). Käsikosketuksilla pennun sai keskittymään ja odottamaan hetken rauhassa.

Ensimmäisen Kero bongasi laitamilta ja se oli Keron mielestä mörkö. Rohkeasti Kero kuitenkin meni tarkistamaan, kun henkilö alkoi puhua leppoisasti ja ruokapurkkikin löytyi. Eipä siinä sitten sen kummempaa, tyyppi olikin Keron mielestä ihan kiva. Sitten jatkettiin kiertämistä. Toinen löytyi kasan takaa, ja sekin oli vielä vähän mörkö, mutta tyypin luokse mentiin jo reippaammin ja lähdettiin tyypin perässä piilolta poiskin.

Tämän jälkeen kolme seuraavaa menikin sitten ihan normaalisti. Kolmas maalihenkilö oli Kerolle tuttu, ja  häntä alkoi heilua heti, kun maalihenkilön havaitsi. Myös neljännen ja viidennen kohdalla reaktiot olivat selvät.

Eiköhän se tästä. Seuraavalla kerralla pyritään löytämään tyypeille sellaiset piilot, että koira mieluusti saisi hajun ennen kuin ehtisi nähdä.

Myrylle oli myös pieni treeni, jossa tarkoituksena oli ottaa pari korkealla olevaa maalihenkilöä. Ensimmäinen oli koulun nurkalla ulkorappusissa. Sinne piti mennä haipakkaa, kun tiedossa oli, että matkan varrella saattaisi olla muita ihmisiä. Ja olihan siellä. Lähellä rappusia oli joku mieshenkilö tupakkaa polttelemassa, ja sen Myry sitten ilmaisikin. Hieno homma. Vähän koira oli ehkä hämillään (ei tuttu henkilö, seisoi, poltti tupakkaa), mutta oli hyvä huomata, että Myryn mielestä tämä henkilö oli ilmaisun arvoinen. Sitten siitä pienen matkan päästä Myry merkkaili jo seuraavaa hajua ja työsti sen hyvin loppuun.

Toinen korkean paikan piilo oli toisen koulun pihalla olevan liukumäen päällä. Myry seurasi hajua, yritti kiivetä liukumäkeä pitkin, kunnes totesi sen mahdottomaksi ja tuli rulla suussa takaisin. Näytölle vei portaita pitkin ylös. Perusvarmaa duunia.