Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.4.2013 Kero rästitunteilemassa

Perjantain treeniputki alkoi rästitunnilla Pennun ABC -tunnille. Meillä jäi aiemmin yksi näyttelytreeni väliin oman flunssan takia, mutta onneksi pääsimme rästeilemään.

Paikalla oli kolme muuta pentua, joten ihan kivasti oli Kerolle uutta häiriötä tarjolla :) Tuntirakennekin oli täynnä kaikenlaista puuhastelua. Aloitimme mm. sillä, että kaikki koirakot liikkuivat alueella (kontaktissa). Paikoin meni ihan kivasti (kun mentiin poispäin muista), ja  paikoin sitten muut koirat olivat Keron mielestä kiinnostavia. Mutta kokonaisuudessaan pentu jaksoi työskennellä ja keskittyä minuun ihan kivasti ja tarjoa ihan itse sitä kontaktia :)

Toinen yhteisharjoitus oli paikallaolon harjoittelua. No, meillähän tätä on harjoiteltu lähinnä vain häkissä ruokaa odotellessa tai sitten ei niinkään paikallaolona, vaan vapautuksena (= istutaan ennen oven avausta -> vapautus; tai sitten agissa räjähtävänä lähtönä). Eikä meillä edes ole mitään vihjettä istumiselle tai maahanmenolle! Hupsheijaa. Niinpä sitten palkkailin Keroa, kun se istua napotti aloillaan ja välillä mentiin minitauoille.

Puolivälissä tuntia siirryttiin ulos tauolle, minkä jälkeen jatkettiin siellä hetken ajan kohtaktissa liikkumista koirahäiriössä. Tämä meni loppua kohti varsin mainiosti, ja vaikutti siltä, että mitä enemmän Keron kanssa treenaa, sitä enemmän se alkaa tarjota kontaktia ja vaativan duunia. Sehän passaa. Kiva huomata, että Kero myös valitsee mieluummin minuun kohdistuvan toiminnan kuin että hinkuisi muiden koirien luokse.

Ulkotreenailun jälkeen palattiin takaisin sisälle, missä me jatkoimme kontaktiliikkumista sillä aikaa, kun muut harjoittelivat istu/maahan-erottelua. Me saatiinkin varsin hyvää ympyrätyöskentelytreeniä, koira ohjaajan vasemmalla puolella että myös oikealla puolella. Hyvin sujui :)

Mitä tuohon rauhoittumiseen taas tulee… niin alkuun Kero malttoi olla ihan hyvin rauhallinen, mutta ulkoilun jälkeen se oli vähän levoton. Ehkä väsy alkoi jo painaa? Ja sieltä tuli vähän ääntelyä, mutta kun siitä ei seurannut yhtään mitään, malttoi Kero asettua aloilleen alustalleen, mistä sitten seurasikin koiralle jotain mieluista. Mutta työmotivaatio oli kyllä hyvä, ja se oikeastaan jopa kasvoi tunnin edetessä. Tai sitten pentu vain siedättyi niin hyvin kaikelle häiriölle, mitä tunnilla oli tarjolla.

Melkein meinasin unohtaakin vielä yhden harjoituksen (ei lue muistiinpanoissani). Eli teimme myös sisätiloissa luoksetuloa. Kouluttaja piti koirasta kiinni, ja päästi irti, kun kutsuin Keroa. Hienosti ja vauhdikkaasti Kero pinkoi, vaikka siinä lähellä olivatkin ne muut pennut odottelemassa omissa loosseissaan.

Tämä oli oikein kiva tunti, joten ehdottomasti tämmöisiin ohjattuihin treeneihin pitää päästä jatkossakin mukaan :)