Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.-6.1.2014 Mökkeilyä, mökkeilyä

Ja taas mökille! Ollaan mekin ihan hassuja, kun lyhyen ajan sisään taas mökille mentiin, mutta mikäs siinä, kun siellä viihtyy ja siellä on niin rauhallista ja hiljaista ja askeettista :) Ja koirillakin on vapaata meininkiä ilman pantoja tai hihnoja. Sunnuntaina tosin kipaistiin Joensuussa eli se oli kyllä puhdas autoilupäivä koirien kannalta, mutta saivatpahan hetken levätä ainakin.

Mutta olipa taas kivaa, ihan pikkuisen oli luntakin tullut, mutta se ehti tietty sulaa pois lähtöpäiväksi.

Kero purolla.
Kero purolla.
Nujuutusta.
Nujuutusta.
Höppänäpotretti.
Höppänäpotretti.
Vauhdikas luoksetulo.
Vauhdikas luoksetulo.

Ja tähän vielä pakolliset treenipäivitykset mökkeilyn osalta:

Lauantain treenit:

Keron treeni 4.1.2014
Keron treeni 4.1.2014

Etelätuuli, joten tehtiin pieni etsiminen sen pohjalta. Mentiin Keron kanssa etukäteen lähtöpisteeseen, tehtiin siellä paikkamakuuta (hyvin, oli rauhallinen) sekä ihan pieni pätkä seuraamista (no niin, se vire sitten nousi tässä). Sitten tuli lupa, ja lähdettiin matkaan (vihreä nuoli). Maasto olikin aika kenkkua eli risukkoa, kuoppia jne. Kerolla meni pariin otteeseen rulla jalkojen välistä (eikä rulla edes lauennut). Sitten Kero palasi tielle, ja lähti täpöllä etenemään. Eipä siinä muu sitten auttanut kuin mennä itse perässä, sillä selvästikin Kero oli napannut hajun. Ja olihan se. Piilolla (punainen nuoli) oli hieman säätöä, sillä rulla oli lauennut matkalla. Kero oli ottanut sen piilolla suuhunsa, tarjonnut maalihenkilölle, rulla oli tippunut, Kero oli ottanut sen uudestaan suuhun, ja taas tippui, otti uudestaan suuhun. Tässä vaiheessa olin itse rämpinyt tieltä metsän puolelle ja astunut risun päälle, ja tällöin Kero oli sitten lähtenyt piilolta rulla suussa. Kero tuli siis ilmaisemaan lauennut rulla suussa (jes!), ehti perusasentoon viereen, kunnes rulla luiskahti hieman ennen vapautusvihjettä suusta (tätä tarvitsee hioa), mutta annoin olla ja päästin näytölle. Kokonaisaika etsimiselle semmoinen kuusi minuuttia.

Tämän jälkeen otettiin sitten tiellä pari ihan perusilmaisua lauenneella rullalla. Nämä menivät ihan hyvin eli rulla pysyi suussa vapautusvihjeeseen saakka. Mutta pitää kyllä nyt panostaa tuohon noutoon noin muuten ja etenkin esineen käsittelyyn sitä tuodessa.

Etsimisen lisäksi harjoiteltiin nyt vihdoinkin sitä pillipysäytystä. Eli nyt ekaa kertaa lisäsin pillin pysäytyskäytökseen. Tätä pitää ehdottomasti treenata lisää, jotta pillivihjeestäkin tulisi vahva.

Sunnuntain treenit:

Sunnuntai oli autoilupäivä, joten ihan illalla tehtiin vain pieni kokeilutreeni. Lähdin kaikkien kolmen koiran kanssa iltakävelylle kääntöpaikalle, mistä sitten ilmoitin, että saapi mennä piiloon jonnekin pihapiiriin. Sitten lähdetiin koirien kanssa talsimaan takaisin päin (Kerolle ja Myrylle laitoin rullapannat). Nuoriso viipotti hyvin edellä, pihaa lähestyttäessä nähtiin valoa (mm ei tainnut ihan ehtiä piiloon) ja sitten rullakoirat lähtivät piilolle. Viima oli omissa maailmoissaan, ja hokasi homman vasta, kun alkoi tapahtua.

Kero oli ekana piilolla, mutta ei oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä, ja oli tarjoillut rullaa mm:lle takaisin. Myry tiesi, ja toi jo rullaa minulle. Siinä vaiheessa Kerokin tuli rulla suussa, mutta ihan malttanut tuoda rullaa perille, kun samalla näytä-vihjeellä päästin Myryn takaisin. Tässä vaiheessa Viimakin kipitti piilolle haukkumaan. Myry ehti ravata luokseni ainakin kolmisen kertaa, ja vikalla kerralla rullapojat ehtivät rullan kanssa luokseni yhtäaikaisesti, joten näytä-vihjekin tuli kummallekin tasaisesti. Olipas säätöä. Koko tuon ajan Viima paukutti haukkua piilolla, mutta onnistuipas lopulta ja kaikki pojat saivat palkkionsa :)

Lisätäänpäs Keron treenilistalle ehdottomasti näitä häiriötreenejä. Ehkä ei heti useamman koiran kanssa yhteisiä ilmaisuja, mutta ketjulle pitää saada todella paljon massaa myös helpoissa olosuhteissa sekä pienemmissä häiriöissä, jotta tämmöisiä extreme-häiriöitä voi edes kuvitella :)

Maanantain treenit:

Nukuttiinpas tosi pitkään (ihanaa!), minkä jälkeen tehtiin normi aamulenkit ja sitten puuhasteltiin navetan katon pressuamisen kanssa. Pojat saivat siinä sitten ihmetellä ja puuhastella vähän omiaan. Niinpä Kero oli treenivaiheessa ehkä jo vähän väsynyt.

Treeninä tehtiin pitkiä ilmaisuja. Kaksi ekaa toistoa osui pellolle eli kuljin polkua pitkin, lähetin Keron pellon toiseen päähään piilolle (mm kuusen takana) ja sitten itse liikuin polulla eteenpäin. Vauhdikkaan ilmaisun Kero teki (ks. video).

httpv://youtu.be/0YZvXmopwy0

Toinen toisto meni melkein yhtä hyvin. Vähän alussa oli jotain hajua, ja Kero meinasi jäädä siihen, mutta päätti sitten jatkaa eteenpäin. Tällä kerralla en niin paljoa liikkunut polkua pitkin, mutta ilmaisumatka oli edelleen varsin pitkä.

Tässä vaiheessa aloinkin sitten ahnehtia. Pelto loppui, ja mm siirtyi toiselle puolelle. Lähetysetäisyys säilyi samana. Kero meni piilolle pellon kautta, mutta ei sitten löytänyt takaisin perille ilmaisemaan. Pientä säätöä siinä sitten tuli, kunnes saatiin ilmaisu onnistumaan. Olisi pitänyt tajuta lopettaa tähän, kuten alkujaan olinkin meinannut, mutta päätin, että otetaan ”vielä yksi helppo”. No, tämähän olikin sitten vaikea, vaikka mm ei siirtynyt maastossa paljoakaan eteenpäin, mutta Kero ei vain löytänyt takaisin luokseni. Ekalla kerralla taisi tulla vähän vastaan, jäi pällistelemään, mutta palasi takaisin piilolle. Sen jälkeen tuli pari kertaa ilman rullaa sivulleni, mutta lähti sitten aina itse uudestaan takaisin piilolle. Lopulta ehdin jo kohtuu lähelle, ja ilmaisu saatiin onnistumaan. Tässä vaiheessa en malttanut olla kehumatta koiraa, kun näin sen rulla suussa tulevan kohti. Tässä vaiheessa muuten pamahti jossain aika kovasti, mutta se ei Keroa häirinnyt. Mutta selvästi tämä oli ihan liian vaikea toisto. Pitkä ilmaisuetäisyys, maastoa estämässä näkyvyyttä minuun plus väsynyt koira. Voivoi. Ensi kerralla muistan lopettaa ajoissa ja toisaalta pitää muistaa nostaa kriteeriä sopivasti yksi kerrallaan esimerkiksi lyhyellä etäisyydellä häivytetään ohjaajan näkyvyyttä koiran tullessa ilmaisemaan. Tai vastaavasti lisätään ilmaisuetäisyyttä, mutta helpommassa maastossa siten, että ohjaaja on näkyvissä. Nythän noilla pelto-osuuksilla Kero näki, missä menen eli ne ilmaisut sujuivat oikeinkin hyvin, mutta kahdessa vikassa tuli pojalle pieni hätä. Plus vikan piilon kohdalla oli myös tuoreita hirvenjälkiä eli siinä oli myös muutakin häiriötä tarjolla.

Ps. Tarkoitus olisi kirjoittaa oma postaus viime vuoden tavoitteiden täyttymisestä sekä kertoilla tämän vuoden tavoitteista yms… Jahka tässä ehtii… mutta tulossa on, en ole vain vielä ehtinyt :)