Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

31.1.2012 Pakkastreenit

Taisi olla jo vähän enemmän kuin -10C, mutta ei se treeneissä tuntunut. Molemmille koirille oli tarkoitus tehdä pelkkiä jäljennostoja/reagointeja.

Viimalle oli ensin kävelytien oikealta puolelta kaksi lumista jälkeä. Viima oli hyvässä vireessä, mutta juuri ekan jäljen kohdalla harhautui toiselle puolelle ja meni ohi. Odottelin hieman ja koira palasi ja nappasi jäljen. Mm oli siinä lähellä piilossa.

Toiselle mentäessä Viima haisteli metsän puolelle ennen jälkeä ja annoin sen mennä, vaikkei mitään jälkeä ollutkaan. Pienen lenkin jälkeen Viima palasi takaisin. Jatkettiin vähän matkaa, kunnes Viima nosti jäljen ja meni seisovan mm:n (uusi) luokse haukkumaan. Nämä kaksi myötätuuleen.

Takaisin tultaessa oli kävelytien loppupäästä jälki. Sitä Viima haisteli jo pitkän matkaa ennen nousten useasti pientaretta vasten. Jäljen kohdalla nappasi sen hyvin ja pomppi hangessa vauhdilla lumessa makaavan mm:n luokse.

Mielestäni aika hyvä pieni treeni. Näitä pitää selkeästi ottaa nyt lisää ja taajama-alueella on omat haasteensa, kun kävelytiet ovat hajustettuja ja metsän puolelle saattaa lähteä useita vanhoja jälkiä.

Myrylle oli samanlainen, mutta aloitettiin parkkipaikalta ja lopetettiin ennen Viiman aluetta. Ekan jäljen Myry bongasi hyvin, vaikka se meni lumikasalta. Siinä vaiheessa rullakin laukesi, mutta tuotiin perille hyvin.

Tokasta jäljestä mentiin ohi, ja vaikka lopulta se napattiin, Myry oli enemmänkin nenä pystyssä. Tälläkin kerralla rulla ehti laueta kesken kaiken. Lumihanki tekee helposti sen, että jalka luiskahtaakin helposti rullasta läpi, mutta onneksi varmuusmekanismi toimii.

Kolmas oli kävelytien varresta lähtevä ja tässä kuvittelin, että itselläni olisi parempi nenä… Sovitun kohdan tietämiltä lähti jälki, mutta Myry meni ohi. Jäin odottelemaan, koira tuli, mutta ei edelleenkään noteerannut. Uusi yritys ja koira enemmän penkalle. Sitten lähti seuraamaan jälkeä, mutta näytti siltä, että lakkasi jäljen seuraamisen ja lähti hangessa toiseen suuntaan. Tuli sitten rullan kanssa takaisin.

Lopputulos oli se, että tämä oli vanha jäljen alku, oikea lähti muutaman metrin päästä siitä.. No, ei voi mitään. Hyvä opetus. Toisaalta kuuliainen Myry lähti sinne suuntaan, minne halusinkin ja hoiti sitten homman loppuun normaaliin tapaan.

Jatketaan siis näitä lumipenkkajäljennostoja ja luotetaan koiraan :)