Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

10.3.2009 Lumitreeniä

Treenipaikalle oli kertynyt oikein mukavasti lunta, joten koirille lumessa rämpiminen oli varmasti ihan hyvää kuntotreeniä nenän käytön lisäksi.

Myrylle otettiin neljä ilmaisua, piilot yksitellen siinä lähistöllä. Tarkoituksena oli saada koko ketjulle onnistuneita toistoja. Nämä sujuivat hyvin, vaikka ekalla piilolla rulla olikin lauennut. Ilmaisut kuitenkin kaikin puolin ok ja näytöllä maalihenkilö aloitti palkkauksen, kun koira meni maaten.

Viima sai etsiskellä vähän enemmän. Sille oli kolme valmista piiloa, joista yksi pressulla peitetty. Treeni meni siten, että lähetin koiran etsimään tien vasemmalle puolelle, missä oli Myrylle oltu piilossa.  Sen jälkeen kutsuin koiran luokse ja lähetin sen sitten sopivasti toiselle puolelle tietä suoraan piilolle. Tämän jälkeen lähetin Viiman taas vasemmalle puolelle (koskematon lumi), mistä Viima tuli takaisin, mutta bongasi sitten itse jäljen ja meni sitä pitkin piilolle. Löydön jälkeen jatkettiin tietä pitkin ja lähetin Viiman vielä vasemmalle puolelle, kutsuin ja jatkettiin matkaa kohti kolmatta. Viima pysyi ihan kivasti lähistöllä, bongasi jäljen ja jotain muuta hajua, mutta jatkoi sitten kuitenkin kohti piiloa. Treenin tavoitteena oli se, että koira olisi hallinnassa, reagoisi kutsuihini ja ohjaukseeni sekä pysyisi muutenkin lähistöllä. Lisäksi tarkoituksena oli edetä niin,  ettei koira voinut napata suoraan hajua piiloutuneista henkilöistä.