Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.3.2011 Tiistai-illan etsimiset

Treenailtiin taas Petikossa.

Viiman alue oli polkua pitkin nouseva rinne, jonka alkuun oli piiloutunut ihminen, siitä vähän matkan päähän jääneet housut puuhun roikkumaan ja kolmas sitten kauemmaksi mäen päälle. Niinhän siinä sitten kävi, että hajut taisivat tulla niin voimakkaasti sieltä kauimmaisesta piilosta, että Viima sitten ampaisi sinne ja teki löydön. Sitten palattiin alkuun ja käytiin haukkumassa valkoiseen lakanaan kääriytynyt henkilö. Housut olivat hankalat, mutta se nyt on tiedossa, etteivät esineet ole Viiman mielestä niin tärkeitä (joten niitä pitää siis treenata ja tehdä nekin tärkeiksi).

Myry sai etsiä parkkiksen lumikasoilla, joilla se ei aiemmin ollut kiipeillyt. Eka löytyi ihan näppärästi kasan harjaa pitkin kulkien, ei ongelmia. Toiselle kierrettiin kasa eikä edessä olleet renkaat olleet mikään ongelma. Maalihenkilölle tosin annettiin pusu ennen kuin tohdittiin rulla (oli taas ehtinyt näköjään laueta) ottaa suuhun.

Kolmannelle lähetettäessä Myryllä oli selkeä pyrkimys lähteä toiseen suuntaan kuin mihin minä olin sitä lähettämässä, mutta lopulta miellyttääkseen minua tuli sitten sivulle ja otti rintamasuunnan sinne, minne minä koiran halusin menevän. Arvasin kuitenkin, että Myry säntää toiseen suuntaan ja niinhän se sitten teki ja kiersi vauhdilla kasan taakse. Siellä taisi todeta, että eihän sieltäkään sen paremmin pääse ja tuli jo vähän takaisin päin, kunnes keksi sopivamman rämpimisreitin. Sieltä lumikasan päältä maalihenkilö löytyi ja lauennut rulla tuotiin hyvin alas asti ja näytölle mentiin myös hyvin. Sen verran hankalakulkuinen reitti oli, että koin parhaimmaksi jäädä itse alas odottelemaan, kunnes maalihenkilö on palkannut koiran :D Hyvin siis meni.

2 ajatuksia aiheesta “8.3.2011 Tiistai-illan etsimiset”

Kommentointi on suljettu.