Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.10.2013 Puskatottista

Torstai-iltana vuorossa oli PLS:n pentukurssin tunnille osallistuminen. Tälle kerralle meillä oli selvä suunnitelma eli harjoitellaan vain rauhoittumista ja kaikki muu on vain plussaa.

Saavuttiin paikalle sopivan ajoissa eli ehdittiin ihan rauhassa kävellä treenipaikalle kotoa, etsiä sopiva paikka kamoille ja vähän katsoa yleistilannetta.

Nopeasti tulikin huomattua, että meidän treenipaikka tulee olemaan niin syrjässä puskissa, että varmasti saadaan onnistumisia. Ensimmäinen paikka tosiaan oli kymmeniä metrejä treenikentältä puskien puolella.

Alkuun Kero piippaili, vaikka olikin matolla. Nameina käytin Natural Menua. Sitten muistin, että haloo… vaikeammassa paikassa vahvisteiden laadunkin pitää olla jotain ihan toista luokkaa kuin kotona… Kaivoin repusta juuston- ja kinkunpalaset…

Johan vaikutti. Piippaus loppui, muu maailma ei kiinnostanut ja saatiin tosi hyviä jaksoja aikaiseksi eli vahvistin kuonon pitämistä matolla palkkaamalla joko namilla tai vapauttamalla käsikosketustreenille. Ja sopivin väliajoin siirryttiin lähemmäksi kenttää.

Otin riskin leikittää Keroa, vaikka kierrokset nousisivatkin tappiin. Leikkiminen on tosi hyvä palkka Kerolle, ja jos se pystyy leikkimään haluamallani tavalla, niin sekin on jo mittari sen fokuksesta duuniin ympäristön sijaan. Leikimme nyt-leikkiä eli irroituksesta Kero menee salamana maahan ja odottaa nyt-vihjettä ampaistakseen lelun perään ja tuodakseen sen minulle. Eli leikkiin liittyy sääntöjä, joita pitää myös Kerolaisen noudattaa :)

Tunnin aikana edistyttiin kivasti, ja päästiin jopa kentän puolelle tekemään käsikosketusta ja luoksepäästävyyttä (tämä nosti kierroksia). Lelun vetämistäkin tehtiin kentän puolella, mutta muut leikkisäännöt olivat vielä liian haastavia, kun muita koiria tai ihmisiä näkyi, joten sen osalta palattiin suosiolla taaksepäin ja jatkettiin taukokäytöstäkin vielä siellä puskan puolella. Ihan ei siis kentän laidalle päästy taukoilemaan, mutta tyytyväinen olen kuitenkin siihen, miten tunnilla edistyttiin. Tekemisen into säilyi hyvin, vaikka tehtiinkin näin simppeleitä asioita :)