Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

1.10.2013 Minitreenit

Duunissa meidän ux-porukan vetäjä heitti mielenkiintoisen haasteen: valmennuskeskustelut pidetään kunkin harrastuksen parissa (jos niin tahtoo). Ideana tässä varmaankin oli tutustua myös työajan/paikan ulkopuolella sekä nähdä, mikä saa ihmisen panostamaan vapaa-ajalla johonkin, mistä ei ainakaan rahallista korvausta saa. Miten harrastus ja siihen keskittyminen voisi auttaa työasioiden parissa tahkotessa tai siinä kehittymisessä?

Juoksu olisi ollut liian pliisu juttu, sillä siinä kehityskäyrä ei ole ollut halutunlainen ja toisaalta en panosta siihen ajallisesti niin paljoa kuin koirien kanssa puuhaamiseen. Agility karsiutui myös pois, joten jäljelle jäi pelastuskoirapuolen treenin esittely.

Sovittiin tapaaminen Sporttiksen laajalle hiekka-alueelle. Mukanani olivat kaikki koirat, jotka sitten saivat tavata ensin tiiminvetäjän. Vähän jänskäsin sitä, miten Kero suhtautuisi henkilöön, jolla ei ole koirataustaa ja on ihan uusi. Ihan positiivisesti meni eikä Kero ollut yhtään varautunut, päinvastoin :)

Sitten vanhukset saivat mennä autoon, kun selitin, mitä tehdään jne. Kero otti lunkisti ja kävi makoilemaan :) Rauhoittumistreenit taitavat siis tepsiä :) Ja viretasohan nousi juuri oikeaksi, kun mentiin treenipaikalle metsän puolelle.

Tehtiin kolme toistoa ihan perusilmaisua. Maalihenkilö oli kuusen takana piilossa kaikissa kolmessa toistossa. Paikka ja etäisyys vaihtuivat kuitenkin treenin edetessä. Keron lähetin aina polulta, joten kaupan päälle tulivat suorat ja vauhdikkaat pistot.

Oli tosi kiva nähdä, että homma toimi hyvin myös uuden henkilön kanssa :) Vikalla toistolla Kero tosin bongasi jonkun mehevän hajun, mutta jatkoi sitten hetken päästä, eikä ketju sen enempää rikkoutunut. Mutta hyvä huomioida jatkossa tämä hajuhäiriöherkkyys myös, ettei ala liikaa vahvistua…

Sellaiset treenit siis. Loppuaika olikin sitten sitä varsinaista työasiaa, joten ei siitä sen enempää :)