Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

29.4.2012 Lisää treeniä

Palattiin sunnuntaina samoihin maisemiin kuin missä eilisillan hälytreenit oli pidetty. Myrylle olin kaavaillut vähän etsimistä, kun taas Viimalle oli tarkoitus saada hauska, nopea ja motivoiva treeni.

Myryn alue rajoittui ojaan kolmelta reunalta ja sitten korkeuskäyrään yhdeltä. Lähdetiin matkaan korkeuskäyrän suuntaisesti, ja tarkoituksena oli, että Myry saisi napattua kaikki tyypit sitä reittiä mennessä. Melkeinhän se onnistuikin.

Ensimmäiselle Myry irtosi heti ja nopeasti. Oli hieman syönyt hirven jätöksiä maalihenkilön vieressä ennen kuin tajusi hoitaa homman loppuun asti. Ja oli pusutellut. Ilmaisu kuitenkin hyvä.

Siitä sitten saatiin jatkaa tovi. Myry ei nyt enää kovin irronnut, ja itse tulikin jo kaukaa huomattua seuraava maalihenkilö eli kivellä istuva tyyppi. Myry kuitenkin irtosi sitten lähempänä, ja työsti hajun hyvin loppuun asti. Ilmaisu ok.

Kolmannelle Myry myös irtosi lähempänä, ja mentiin sitten perässä. Maasto oli vähän muuttunut, sillä oltiin ojan läheisyydessä. Myrykin nähtiin, sillä se oli juuri juomassa vettä ja sattui katsahtamaan meihin ennen kuin hokasi, että sillä oli taas tehtävä kesken. Myry juoksi takaisin maalihenkilön luokse ja tuli sitten rullan kanssa (oli siis käynyt jo mm:llä, mutta tiputtanut rullan juodakseen vettä).

Neljättä etsittiin sitten ojaa seuraten. Myry alkoi olla jo aika väsynyt. Itse asiassa Myry osoitti väsymisen merkkejä jo toisen maalihenkilön kohdalla eli tällä kerralla lämmin sää, turkki ja huono kunto vaikuttivat jo näin nopeasti.

Ojan vieressä kuusikon läheisyydessä Myry merkkasi kovasti, mutta ei sitten vienyt hommaa loppuun asti. Olimme menneet maalihenkilön ohitse hieman, ja Myry sitten ilmaisi meidän porukkaa. Palattiin hieman takaisin, Myry meni työskentelemään alueen ulkopuolelle, tuli takaisin ja jatkoi hommia. Tässä vaiheessa itse jo huomasinkin maalihenkilön pressuun kääriytyineenä ojan vierestä kuusikon keskeltä. Lopulta Myry sitten sai tarkennettua hajun, kävi pressun luona piippaamassa ja toi rullan.

Myry oli aiemmin mennyt siitä läheltä, ja ollut lähellä pressun toisella puolella, mutta ei sitten jostain syystä ollut pystynyt tekemään hommaa loppuun. Ehkä koiraa sekoitti myös mukana kulkeneiden hajut, koska ilmaisi porukan ihan siinä kyseisen kuusikon lähellä. Tai sitten en vain itse osannut tulkita koiraa.

Neljä tyyppiä löytyi alueelta lähes 40 minuutin työskentelyn jälkeen. Olihan se vähän rankkaa koiralle, mutta joskus pitää tämmöisiä väsyttäviäkin treenejä tehdä. Ilmaisut kuitenkin säilyivät koossa (mitä nyt rullan tuonti oli hitain osa ketjussa, näytölle mentiin vauhdille).

Viimalle oli sitten samalla alueella (tai pelkästään puolet tuosta, rajana kivet) kolme tyyppiä piiloutunut. Alkuun otin vähän paikallaoloa ennen kuin lähdettiin etsimään. Ensimmäisen löytymiseen meni pieni tovi, kun ei ollutkaan ihan siinä alussa. Viima aloitti ilmaisun, mutta kun tulin paikalle, niin koira ei ollutkaan missään tietyssä kohdassa haukkumassa vaan edelleen tarkensi. Hmm. No, tarkennus tapahtui kyllä sitten nopeasti, ja haukku jatkui. Kivien kätköistä löytyi pressuun kääriytynyt (naamat näkyvissä) makaava henkilö.

Jatkettiin siitä sitten, ja nopeasti Viima nappasi hajun ja eteni oppikirjamaisesti kaatuneen puun oksien alla seisovan maalihenkilön luokse haukkumaan. Ilmaisu alkoi tällä kerralla vasta henkilön  luona.

Kolmas löytyi sitten myös nopeasti siitä jostain lähistöltä. Tällä hetkellä itselläni ei ole mitään muistikuvaa, millainen se piilo oli :D

Saatiin siis Viimalle hyvä ja vauhdikas treeni. Vire oli ok (ei liian intopinkeä). Vähän kyllä tietty mietin tuota ensimmäistä piiloa, kun Viima ilmaisi kovasti, vaikkei ollut saanut tarkennettua loppuun asti. Pitää miettiä jatkossa sopivia tarkentamistreenejä Viimalle.