Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.10.2008 Hälytreeneissä

Olimme illalla Viiman kanssa UPK:n hälytreeneissä. Hälytreenien tarkoituksena on mm. simuloida oikeita hälytystilanteita, saada koirakolle kokemusta erilaisista tilanteista ja harjoitella muutenkin hälyryhmän toimintaa. Näissä treeneissä ryhmä jakaantui kahtia. Koirakon mukaan lähti kartturi, ja meidän tehtävänä oli mennä etsimään aluetta, jolla oli nähty kadonnut, hieman kehitysvammainen naishenkilö liikkumassa. Toinen ryhmä meni partioimaan toiselle alueelle.

Meidän alue rajautui vilkasliikenteiseen autotiehen kilometrin matkalta, alueen syvyys 50m. Aloitimme autotien puolelta siten, että kartturi tarkisti autotien reunaa ja me kuljimme Viiman kanssa 5-10m syvemmällä, Viima liinassa. Maasto oli erittäin vaihtelevaa ja paikoin hankalakulkuistakin, välillä oli myös jyrkempää pudotusta ja kunnon puskia, joita piti tarkistaa.

Viima malttoi kulkea narussa ihan mukavasti, vaikka alussa se hieman hämmästeli autotiellä kulkevaa kartturia. Loppupuolella Viima tuntui saavan liikkeisiinsä erilaista potkua ja oli selvästi etenemässä vauhdikkaammin. Laitettiin tämä merkille, mutta tarkistettiin vielä reunojen pöheiköt. Viima ei tästä nokkiinsa ottanut vaan jatkoi päättäväisesti eteenpäin ja pian se alkoikin jo haukkua puskan takana istuvaa, hieman heiluvaa henkilöä. Viima oli ensin käynyt naamapuolelta kurkkaamasta ennen kuin alkoi haukkua. Hyvin toimittu :)

Palasimme sitten löydetyn kanssa lähtöpaikalle, ja Viimakin sai matkan varrella hieman kokemusta eri tavalla liikkuvasta ja puhuvasta henkilöstä, sekä myös tiellä ohi menevistä isoista autoista.