Agitreenien jälkeen jatkoimme hälytreeneihin Klaukkalaan. Myry sai hälytreenien ajan testata uutta Obtrack-loimea odotellessaan. Viima sen sijaan pääsi töihin.
Alueemme rajoittui polkuihin, tiehen ja kävelytiehen. Rajat olivat suunnilleen 200m – 50m – 100m – 50m – 80m – 200m. Lähdimme pohjoisrajaa pitkin ja Viiman sai aika hyvin ohjattua vähän syvemmälle, missä teki ihan hyvin hommia. Noin puolivälistä koira ei enää irronnut metsän puolelle ja eipä ihme, kun siellä ei mitään jälkiä tms näkynyt ja näytti olevan hankea. Mentiin siis polkua pitkin. Mentiin hieman ohi alueesta, mutta palattiin sitten takaisin ja aika pian alueella näkyi paljon jälkiä. Niitä Viima sitten työstikin. Siitä lähistöltä sitten löytyi yksi esinekin. Tosin bongasin sen ensin itse, taskulampulla osoittelin ja ihmettelin ”mikähän tuossa on?” ja sitten koira meni katsomaan sitä, nuuskaisi ja haukahti eli oli se tuore esine.
Esinelöytö ilmoitettiin johdolle ja jatkettiin sitten etsimistä. Rämmittiin hieman hangessakin, kun alueen rajana ollut polku lähtikin viemään toiseen suuntaan eli piti tarkistaa tarkemmin rajat. Jatkettiin etsimistä, käytiin polullakin ja kun oltiin palaamassa polkua pitkin takaisin päin, niin Viima olikin jo irronnut syvemmälle. Hetken päästä kuului yksi haukku ja sitten alkoi kunnon ilmaisuhaukku eli oli siellä joku. Ja löytyihän sieltä tosiaan ”tajuton henkilö, joka oli kolauttanut päänsä ja saanut haavankin naamaansa”.
Löydön jälkeen jatkettiin vielä alueen läpikäymistä, koska useampi henkilö oli häveyksissä emmekä me olleet vielä koko aluetta käyneet läpi. Ehdittiin kiertää lopulta rajat ja lähteä poikittamaan aluetta, kun saimme viestin, että voimme palata johtopaikalle. Kokonaisuudessaan etsimiseen meni reilu tunti.
Viima toimi ihan kivasti, irtosi haluttuihin suuntiin ja oli riittävän hyvin kuulollakin. Eikä agitreenien väsymyskään näyttänyt painavan. Hyvä näin :)
