Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.4.2012 Tiistain etsimiset

Tiistaina treenattiin Petikossa, missä oli samaan aikaan myös paljon muutakin koiraväkeä. Se ei kuitenkaan meidän treenejä haitannut.

Viimalle otin vähän joka välissä jonkin sortin hallittavuutta (= rauhallinen oleminen). Viima oli kyllä ihan jossain muualla, kovasti sitä kiinnosti muu maailma eikä se pystynyt keskittymään kovinkaan hyvin edes helppoihin käsikosketuksiin.

Myrylle oli treeni, jossa tarkoituksena oli saada sille erikoisia piiloja. Näistä ensimmäinen oli pressun alle pusikkoon makaamaan mennyt henkilö. Tätä Myry sai työstää tovin, tuli sitten rullan kanssa ja lähti toiseen suuntaan näytölle. Olin ehtinyt jo päästää itse liinasta irti, joten kun mulla kesti (menin toista reittiä), niin Myry ehti jo vähän tulla vastaan rullan kanssa.

Toista piiloa Myry sai taas työstää tarkasti. Piilo oli kosteikon toisella puolella, ja sieltä Myry oli yrittänyt tulla lätäkön yli, mutta oli todennut, ettei se kannata. Tällöin oli rulla tippunut, ja Myry oli mennyt uudestaan maalihenkilön luokse hakemaan rullaa. Itse katselin operaatiota vähän kauempaa, ja kuvittelin koiran syövän siellä metsän antimia, mutta ei se sitä ollutkaan tehnyt vaan oli pähkäillyt, miten pääsisi luokseni.

Kolmas piilo oli siinä lähellä kaatuneen/katkenneen puunrungon päällä makaava henkilö. Tästä hajut levisivät sen verran mielenkiintoisesti, että Myry joutui kunnolla paikantamaan hajua. Myry kävi kokeilemassa myös, josko mukanaliikkuvan ilmaisu tuottaisi tulosta, mutta ei siitä mitään seurannut. Sitten Myry kaahotti siinä ympäriinsä, nappasi myös rullankin suuhun, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä minulle ennen kuin oli paikantanut oikeasti, missä maalihenkilö oli.

Viimalle otin ennen omaa vuoroa sitten kunnolla paikallamakuuta. Ei ongelmia. Itse treeni oli suunniteltu siten, että ensin olisi pressupiilo, sitten semmoinen perushelppo ja viimeisenä sitten samainen puunrunkopiilo. Pressupiilo löydettiin heti ja ilmaistiin myös hyvin. Samoin keskimmäinen napattiin matkan varrelta. Maalihenkilö seisoi puunrungon takana, ja Viima alkoi haukkua puun toiselta puolelta. Puunrunkopiiloa Viimakin sai työstää. Itse asiassa Viima kävi ihan siinä lähellä nostamassa koipea, mutta jatkoi sitten väärään suuntaan ja sitten kävi vielä tarkistamassa Myryn kosteikkopiilon. Lenkin tehtyään Viima sitten meni aika suoraviivaisesti kohti puunrunkoa, paikallisti henkilön ja alkoi haukkua.

Tällä kerralla oli hyvää, että Myry sai vähän pähkäillä. Pitää nyt taas vahvistaa myös niitä helppojakin suorituksia, ja muistaa aina välillä ottaa noita peitettyjä maalihenkilöitä. Viima taas oli aika perus. Metsässä syttyi toimimaan, ilmaisut ok. Jotain erikoista pitäisi Viimallekin nyt keksiä.