Meillä on nyt Keron kanssa rauhoittumisprojekti menossa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Keron kanssa ei treenata nyt vähään aikaan. Ainakaan silloin, jos sen vire on vähän turhan korkea ja purkautuu piippailuna.
Niinpä olin jo tiistain treenejä ajatellen miettinyt, että mitäpä jos treenaisinkin Myryn kanssa? Ja niin Myry pääsi sitten treenaamaan ihan ensimmäisenä koirakkona. Kero oli kieltämättä hieman hämmentynyt, kun se jäikin Viiman seuralaisena autoon ja Myry pääsi hommiin.
Myrykin taisi olla vähän ihmeissään, että mitäs tässä nyt tapahtuu, mutta eipä siinä muuta kuin rulla kaulaan ja menoksi. Kaksi piiloa, kolme maalihenkilöä. Ja eipä siinä Myryllä paljon kuono tuhissut, kun jutun juonesta päästiin kiinni ja ekasta piilosta saatiin haju. Oli kyllä niin söpöä katsoa seniorin työskentelyä ja päättäväisyyttä sen suhteen, miten hommia tehdään. Ja millä vauhdilla sinne näytöllekin sitten lähdettiin!
Tokaa piiloa etsittiin vähän pidempään, mutta lopulta sekin löytyi ja siellähän oli jopa kaksi henkilöä (toinen lapsi). Ja nyt palkkioksi saatiin jopa kissanruokaa! Kyllä oli Myryllä tänään onnenpäivät! Koira oli iloinen, ja minäkin olin iloinen tästä 100% hommiin fokusoituneesta koirasta, joka ei äännähdystäkään päästänyt :) Onni on taitavat sennukoirat :)
