Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

22.4.2012 Lisää treeniä

Agitreenien loppuverkan jälkeen jatkoimme suoraan etsintätreeneihin, tai paremmin sanottuna ihan perusilmaisu/hallittavuustreeneihin.

Viiman kanssa jatkettiin hallittavuudella eli ennen muita otettiin sillä vähän luoksepäästävyyttä. Meni ihan ongelmitta (= hiljaa), tosin koira oli vähän poissaolevalla tuulella (jalkakäytävän reunan hajut kiinnostivat enemmän).

Myrylle oli tarkoitus saada vähän erilaisia piiloja. Alueelle oli tehty valmis piilo risuista, sopivasti vähän maantasoa alapuolella rinteessä. Lähetys siihen suuntaan, mutta Myry sai tehdä tovin työtä ennen kuin paikallisti, mistä se haju oikeasti tulee. Melkein jo ajattelin, että Myry lähtisi vanhojen hajujen perään tai sitten toiselle piilolle, mutta työsti kuitenkin tämän hyvin loppuun.

Toinen piilo oli sitten vähän kauempana kaatuneen puun luona. Maalihenkilö oli mennyt rungon alle oksien sekaan piiloon, mutta ei saanut hämättyä Myryä. Tässä tuli myös varsin hyvä irtoaminen.

Viimalle oli myös pari piiloa, mutta ennen etsimistä otin alueelle mentäessä kalliolla pätkän seuraamista ja sitten myös pienen paikallamakuun. Ensimmäinen oli rinteen alapuolella (missä oli aiemmin näkynyt pyöräilijöitä), se meni ihan ok. Sieltä sitten jatkettiin kohti jättikiveä, jonka päälle maalihenkilö oli kavunnut sille puolelle, mistä me emme olisi tulossa. Aika lähelle saatiin mennä ennen kuin Viima sai hajun. Itse asiassa Viima meni ilmaisemaan kiven luokse, mutta selkä maalihenkilöön päin, ja haukkui vieressä olevalle pienemmälle kivelle. Siinä haukkuessaan Viima sattui liikahtamaan, jolloin huomasi maalihenkilön toisessa suunnassa. Koiran ilme oli näkemisen arvoinen ;)