Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

23.10.2012 Minarit

Nyt oli minitreenit yhdellä maalihenkilöllä. Myrylle teemana oli etsiä henkilö juoksuhaudasta.

Paikalle oli pieni siirtymä, ja sitten polulta lähetys. No, Myryllähän oli heti haju, ja se irtosi päättäväisesti näköpiiristä. Menin sitten perässä yhteen juoksuhaudan alkukohdista, ja mietin, jatkanko matkaa vai odotanko. Odotin. Hetken päästä Myry rämpi juoksuhaudassa rulla suussa, tiputti rullan metriä ennen, mutta nappasi uudestaan suuhun. Näytölle laitoin liinan, mikä oli ihan tyhmää, koska takertui heti oksiin ja itse törmäilin niihin myös. Myry kuitenkin pääsi henkilön luokse ihan onnistuneesti.

Nopea, ja vauhdikas treeni. Irtoaminen myös plussaa. Rullaa voisi Myry edelleenkin pitää paremmin, jos maasto on hankalakulkuista. Tiedänpähän nyt, missä on sopivaa maastoa treenata näitä.

Viima sai nyt olla seurakoirana. Tosin ennen ja jälkeen treenien käytiin kyllä ulkoilemassa, joten ei ihan turha reissu sillekään.