Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

2.5.2010 Katselmointitreeneissä

Katselmointitreenit pidettiin Nurmijärvellä Myllykosken ulkoilualueella. Ensin käytiin kaikki koirat yhdessä vähän ympäristötreenailemassa ja katsomassa vieressä menevää koskea jne. Mulla oli molemmat koirat mukana, ja ihan kivasti ja rauhallisesti siinä mukana menivät.

Myrylle otettiin kolme piiloa, joista ensimmäinen oli hakkuuaukean keskellä pilkottavalla mäennyppylällä ja kaksi muuta sitten metsän puolella. Treeni sujui oikeastaan ihan hyvin, vaikka Myry olikin jo heti alussa normaalia väsyneempi. Jos ei ollut hajua, niin Myry jolkotteli siinä lähellä. Mutta esimerkiksi vikan maalihenkilön kohdalla näki selvästi, miten koiran käytös muuttuu, kun se saa hajun. Vauhti kiihtyi ihan hurjasti ja Myry teki tosi paljon töitä, tarkensi laajasti, kunnes lopulta löysi.

Viimalle oli myös kolme piiloa. Yksi oli samaisella nyppylällä (eri paikassa), toinen ihan siinä lähistöllä alempana kuusikon suojassa ja kolmas sitten vähän kauempana ojan reunalla. Alku ei ollut kummoinen, kun Viima alkoi vain syödä ruohoa. Viima oli ennen treenejä syönyt heinää ja oksentanut mahanesteitä, joten sillä oli varmaan vähän kehno olo. Jatkettiin kuitenkin niin, että kytkin koiran ja edettiin lähemmäksi. Päästin sitten uudestaan etsimään, kun koira vaikutti saaneen hajun. Nyppylällä ollutta henkilöä ei mentykään ilmaisemaan ekana, vaan Viima sai hajun toisesta piilosta. Sitten sen jälkeen mentiin nyppylälle ja sitten haettiin ojassa ollut. Kun koira saatiin kunnolla etsintämoodiin, niin työskenteli ihan kivasti kuitenkin ja loppupalkkana ollut siili oli edelleen huippujuttu :)