Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

6.1.2008 Metsätreeneissä

Treenasimme tänään lappalaishenkisessä porukassa Luukissa. Myry ja Viima olivat viimeisten joukossa, joten alueella oli paljon hajuja. Tällä kerralla myös tuuli aika hyvin.

Myryn treeni meni vähän pipariksi ainakin ensimmäisen maalihenkilön osalta. Ajattelin, että Myry voisi vähän etsiä ennen kuin se suoraan löytäisi piilolle ja niinpä aloitin polun alkupäästä. Se lähti kyllä ihan hyvin, mutta meni parkkipaikan suuntaan ja teki kierroksen ja meni syömään polun alkupäässä olevaa hevosenkakkaa. No, otettiin sitten uudestaan ja taas Myry meni parkkipaikan suunnalle. Sieltä palatessaan se sitten kuitenkin jatkoi toiselle puolelle eli sinne, missä me olimme muita koiria aiemmin treenanneet ja juoksi siellä. Ei totellut mitään kutsuja. Siellä juostessaan se tietenkin sai hajun ensimmäisestä maalihenkilöstä. Ilmaisu sujui ok, paitsi näytölle lähtö oli hieman hidas ja koira meinasi vain jäädä siihen lähelle, mutta kun vauhtiin pääsi niin loppu sujui hyvin.

Toiselle maalihenkilölle lähetin polulta kuusikkoa kohti.  Pienen pätkän Myry meni tällä puolella, kun se taas sai vauhtia alleen ja meni toiselle puolelle ja kävi hiekkakuopilla päin (siellä oli ollut myös aiemmin muille) ja matkalla se sitten saikin hajun maalihenkilöstä ja juoksi piilolle vauhdikkaasti ja vauhdikkaasti tuli myös rullan kanssa. Nyt näytölle lähtökin sujui hyvin.

Sellainen sekava fiilis tästä kyllä jäi. Myry löytää kyllä ihan hyvin ja ilmaisukin on ok, mutta nyt haluaisin kyllä panostaa siihen, että koira tottelee etsiessään eikä huitele minne sattuu liian kaukana ja menee sinne suuntaan minne haluan sen menevän. Pitää miettiä, mitä sen kanssa oikein tekisi. Se ei ole oikein etsinyt hajustetulla alueella, joten se saattoi tietysti vaikuttaa, samoin myös hyvät tuuliolosuhteet.

Tässä jotain, mitä olen ajatellut tehdä Myryn (ja mikä ettei Viimankin kanssa):
1. Myry saa etsiä hajustetulla alueella, jossa ei ole ketään piilossa. Kutsun Myryä luokse useasti ja palkkaan ruhtinaallisesti. Näin se saa käsityksen, että myös etsittäessä hajujen seassa on kannattavaa tulla luokse. Tärkeätähän on, että koiran saa tulemaan vaikka hajulta pois, jos on tarve (esim. maantie välissä, tai haju on  ’vääristä’ etsittävistä tms. Tyhjän hajustetun alueen etsimisen jälkeen maalihenkilö menee piiloon joko ko. hajustetulle alueelle tai puhtaalle alueelle.
2. Kun kaikki koirat ovat treenanneet, niin menen Myryn (ja sitten Viiman) kanssa hajustetulle alueelle harjoittelemaan luoksetuloa.
3. Harjoitellaan luoksetuloja kotioloissakin.
4. Treeneissä on hyvä, että tiedän itse, missä maalihenkilöt ovat. Tällöin voin rauhassa kutsua Myryn vääristä paikoista pois. Tosin koiran pitäisi tulla kutsusta luokse, vaikka se olisi hajulla eli tähän päästäkseen pitää harjoitella noita edellisiä kohtia ahkerasti.

Viiman maalihenkilöt olivat hiekkakuopassa, toinen pohjoispäässä ja toinen eteläpäässä. Lähetin Viiman etsimään lähellä pohjoispäätä ja vauhdikkaasti se lähtikin. Vauhtia oli ja meinasi mennä liian pohjoiseen, mutta huudettuani sitä kääntyi ja sitten se taisikin olla jo hajulla ja menikin jo ilmaisemaan. Toiselle piilolle lähetin hiekkakuopan pohjalta, jossa jo olimme. Ihan hyvin Viima lähti taas eikä mennyt kovin pitkään, että ilmaisuhaukku taas kuului.