Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.9.2008 Etsintää

Viimalle oli jo hieman pimenevään ajankohtaan treeni, jossa ensimmäinen piilo oli lähellä ja se oli tarkoitus napata aika nopeasti. Toiselle edettiin tuulensuuntaisesti, ja tarkoituksena oli, ettei Viima tekisi löytöä kaukaa saadun hajun perusteella. Tämä onnistuikin hyvin, sillä Viima lähti etsimään kauempaa, odoteltiin ja edettiin, kutsuin pari kertaa ja sitten, kun Viima tuli, niin se saikin hajun edessämme olevasta maalihenkilöstä ja pääsi sinne ilmaisemaan. Jatkossa myös jotain tämäntyyppisiä treenejä.

Myrylle oli isompi etsintäalue luvassa. Alue käsitti kolmionmuotoisen hiekkakuopan ja sen itä- ja eteläpuolella olevat yläosat (alueen mitat karkeasti 250m, 250m, 300m eli n. 3ha). Suunnitelmana oli kiertää alueen yläreunat (itä/etelä) ja sitten mennä hiekkakuopan pohjalle. Heti alussa Myry tekikin jo löydön, kun lähetin sen tutkimaan yläreunaa ja Myry menikin hiekkakuopan pohjalle ja kiipesi rullan kanssa takaisin. Ihan hyvä :)

Sitten jatkettiin matkaa, kuljin itse hieman metsän puolella ja Myry etsi vähän syvemmältä. Sitten näin Myryn tulevan rullan kanssa, mutta parisen metriä ennen se kuitenkin jostain syystä tiputti rullan ja meni kovin hämilleen asiasta. En hyväksynyt tätä ’ilmaisua’, mutta en kuitenkaan lähtenyt painostamaan koiraa. Mentiin hieman siihen suuntaan, mistä Myry oli tullut ja lopulta Myry lähtikin omaehtoisesti sinne suuntaan, mistä oli tullutkin ja tuli rullan kanssa ja luovutti rullan nätisti.

Toisen löydön jälkeen saatiinkin kulkea pitkä matka ja rämpiä ties mistä puskista, välillä oli tosi vaikeakulkuista maastoa (ainakin ihmisille). Sitten päädyimme alueen loppupuolelle ja huomattiin välähdys heijastimista ja jäätiin odottelemaan. Myry oli mennyt edeltä ja siitä näki selvästi, miten sen liikkuminen oli muuttunut, kun olimme tulleet piilon lähistölle. Myry paikallisti hajua tovin, kunnes meni piilolle. Siellä se tutkiskeli hetken ennen kuin tuli rullan kanssa eikä luovutuksessakaan ollut mitään ongelmaa.

Aikaa ei tullut katsottua, mutta kyllä tuohon lähes tunnin sai menemään. Tyytyväinen olen, että Myry jaksoi työskennellä, vaikka toisen maalihenkilön jälkeen ei löytöä tullutkaan pitkään aikaan ja mentiin hankalassa maastossakin. Hieman kyllä epäilin, josko M olisi sittenkin käynyt ja jättänyt syystä tai toisesta ilmaisematta, mutta ei se sellaista sitten tehnytkään :)  Treeni oli hyvä, sillä alue oli vaikeampi ja isompi kuin peruskokeessa tulisi olemaan ja toisaalta tuli harjoiteltua myös pimeällä etsimistä ja saatua vahvistusta sille, että koira jaksaa motivoitua etsimiseen pidempäänkin.