Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.8.2008 Treeniä pitkästä aikaa

Treenattiin pienellä poppoolla Espoon Olarissa. Ensin otettiin hieman tottelevaisuusjuttuja ja sen jälkeen sitten etsintäjuttuja.

Tottelevaisuusjutut olivat ihan hyödyllisiä. Viiman kanssa otin yleistä pyörimistä kontaktin kera, haukkumattomuutta sekä luoksepäästävyyttä. Myryn kanssa tuli sitten tehtyä enemmänkin, mm. seuraamista, luoksepäästävyyttä, kontaktiliikuskelua, paikallamakuuta toisen koiran kanssa sekä paikallamakuuta, kun toinen koira kutsutaan luokse (ekaa kertaa, joten olin koiran luona ja palkkailin) sekä yleistä olemista.

Etsintäpuolella harjoiteltiin ilmaisuja. Myrylle oli neljä piiloa, joissa jokaisessa tarkoituksena oli, että koira joutuu tekemään hieman töitä rullan löytääkseen. Nämä sujuivat oikeastaan ihan mukavasti, sillä rullan saamiseen joutui tekemään normaalia enemmän töitä. Intoakin koiralla oli sekä etsittäessä ja ilmaisussa.

Tokan ilmaisun aikana rullan luovutuksen hetkellä meidän takaa meni ihan metrien päästä pari koiraa ja Myry tiputti rullan maahan istuessaan siinä edessäni, mutta mentiin kuitenkin näytölle. Koira kuitenkin ilmaisi ja häiriökin oli siinä tilanteessa varsin suuri.

Kolmannen ilmaisun kohdalla olin itse liikkunut eteenpäin ja muu porukka oli jäänyt kauemmaksi ja niinpä Myry sitten meni tarjoamaan rullaa sinne, tajusi kuitenkin lähteä rullan kanssa lopulta vauhdilla takaisin.

Viimalle oli narussa etsintää ja kolme piiloa. Ikävä kyllä juuri Viiman aikana tuli älytön kaatosade, mikä ehkä hieman vaikutti Viimankin suoritukseen, vaikkakin koira oli innoissaan. Eka piilo oli lähellä varastorakennuksen ja traktorin välissä. Sinne meno vaikutti hieman epäilevältä, mutta kun koira lopulta sinne meni, niin haukkui ihan ok. Toinen piilo oli linjan alla, mutta sinne mentäessä ehdittiin rämpiä suolammikossa jne. Maalihenkilö löytyi, mutta mielestäni ilmaisu lähti liikkeelle varsin huonosti.

Kolmatta piiloa etsittiin tovi ja kun päästiin ihan siihen lähelle, niin Viimalla taisi hajut mennä sekaisin, sillä se ei osannut oikein paikallistaa ja sortui haukuskelemaan. Lopulta paikallistaminen onnistui ja haukku oli ok.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Myryn suoritus oli oikein positiivinen ja koirassa oli ihan älyttömästi intoa ja energiaa. Viima taas oli jotenkin ihan ruosteessa, vaikka intoa silläkin tuntui riittävän.

Ajatus aiheesta “14.8.2008 Treeniä pitkästä aikaa”

Kommentointi on suljettu.