Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.1.2010 Hankitreeniä

Treenattiin tänään Petikossa, joka näin talvisin on hiihtäjien vallassa. Sopiva treenipaikka kuitenkin löytyi koirille.

Viimalle tehtiin sellainen treeni, että ensin mentiin tietä pitkin (narussa) ja sai bongata hajun sillan alle piiloon. Oli jännä huomata, ettei Viima nostanut jälkeä, vaan se meni sillalle ja haisteli alas ja sitten käveli eteenpäin ja lähti alas. Oli aika paljon lunta, joten eteneminen oli todella hankalaa koiralle. Viima joutui sitten kiipeämään ylöspäin toiselle puolelle, mikä sekin tuntui haastavalta. Lopulta Viima saikin sitten paikallistettua hajun ja pääsi ilmaisemaan.

Jatkettiin sitten matkaa metsän puolelle (jossa ei siis mitään latuja tms eli aika lailla koskematon maasto lukuunottamatta eläinten jälkiä tms). Lumessa rämpimistähän se oli eikä Viima pahemmin irronnut kauaksi. Pari kertaa kävi pienen lenkin. Lopulta sai jotain hajua, koska lähti päättäväisemmin liikkumaan. Sitten tulikin jäljet vastaan, ja niitä pitkin Viima sitten meni maalihenkilön luokse. Maalihenkilö oli hieman kaivautunut lumen alle makaamaan. Viima oli ensin tutkinut henkilön raajat lumen alta ennen kuin aloitti ilmaisun. Ihan hyvä treeni, ilmaisut hyvät ja loppupalkan (siilin) kanssa leikkiminen oli edelleen kivaa!

Myrylle otettiin ihan vain semmoinen helppo treeni, koska Myryllä oli vielä rankat agilitytreenit jäljellä. Otettiin siis kaksi piiloa lumipenkkojen taakse parkkiksella. Molemmat sujuivat oikein kivasti. Vikalla rulla laukesi, kun koira joutui kuitenkin vähän tarpomaan lumihangessa. Ilmaisu siitä huolimatta oli ihan moitteeton.