Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.4.2012 Hallittavuutta ja ilmaisuja

Tälle kerralle olin miettinyt pääpainoksi hallittavuuden harjoittelemisen Viiman kanssa. Tavoite itsessään oli niinkin simppeli kuin koiran oleminen hiljaa perusasennossa, kun siinä lähistöllä on vähintäänkin yksi ihminen tulossa kättelemään tai muuten vain siinä. Tarkoituksena oli, että jos koira aloittaa möykkäämisen, treeni loppuu siihen. Ja kun koira on hiljaa, palkkaan sitä siitä.

Lopputuloksena oli, että tehtiin näitä pieniä pätkiä ennen jokaisen koiran vuoroa eli näitä sessioita tuli sitten neljä. Alkuun vire oli liian korkealla, ja möykkä tuli nopeasti, mutta loppua kohti (tokavika) Viima malttoi jo olla rauhallisempi ja vikalla kerralla päästiin jo siihen, että otin seuraamispätkän ja pienen paikkamakuun ja mentiin rauhallisesti tekemään etsimishommat :) Olin varautunut siihen, ettei Viima välttämättä pääsisi etsimään, jos se ei malttaisi rauhoittua eli pääpaino tosiaan nyt hallittavuuden puolella.

Kolme ilmaisua menivät hyvin. Ensin oli tyyppi puun takana piilossa lelun kanssa (Viima ei huomannut lelua), toinen oli heiluttelemassa palkkapurkkia ja kolmas oli seisoskelemassa kaatuneen puunrungon päällä. Saatiin tähän myös käytännön hallittavuusosuuskin, kun tietä pitkin tuli ihminen vastaan, jolloin pysäytin Viiman ja kutsuin luokse onnistuneesti. Taisi olla aika väsyttävä treeni Viimalle tällä kerralla :)

Myry oli sitten ihan vikana koirana, ja sille oli sitten nuo samat piilot kuin Viimallekin. Tarkoituksena oli keskittyä erilaisiin maalihenkilöihin, ja nuo Viiman kohdalla olleet olikin ajateltu lähinnä Myryä varten. Leluosuus meni huomaamattomasti (Myry ei huomannut lelua), palkkapurkkiakaan Myry ei jäänyt ihmettelemään eikä hankalapääsyinen piilokaan estänyt Myryä ilmaisemasta.