Treenattiin Keimolassa.
Seuraavassa pohdintaa Viiman treenistä. Tehtiin avoimella paikalla olevia maalihenkilöitä. Tässä kootut tulokset:
1. yritys:
1.mm: Avoimella paikalla (kesk. tietä) kasvot koiraan päin – ok. Palkka muutaman haukun jälkeen.
2.mm: Kuten ed. mutta hieman kävellen eteenpäin – ei mennyt luokse.
3.mm: Kuten ed. mutta kasvot koiraan päin – ei mennyt luokse.
4.mm: Kuten ed. mutta metsän puolella – ei mennyt luokse.
2. yritys, kun muut koirat oli treenattu:
1.mm: Keskellä tietä seisten kasvot koiraan päin – ok. Palkkana siili muutaman haukun jälkeen.
2.mm: Kuten ed. hieman puskan takana – ok. Palkkana siili muutaman haukun jälkeen.
3.mm: Hitaasti kävellen eteen, selkä koiraan – ei mennyt luokse.
4.mm: Hitaasti kävellen vastaan – ei mennyt luokse.
5.mm: Hieman metsän puolella puskassa kyykyssä – ok. Palkkana siili.
6.mm: Seisova tien laidalla – jäi seisomaan lähelle, mutta ei aikomustakaan mennä luokse, lähti pois, kutsuin luokse ja lähetin suoraan muutamien metrien päästä – ilmaisu ok, siili- ja namipalkka.
Yleistä: Koira lähti aina innolla, mutta joitain metrejä ennen poikkesi metsän puolelle tai tien laidalle haistelemaan jne sijaistoimintoja.
Ajatuksia:
– Ensin opetettu etsiminen: hakumetsässä kaikki aina piilossa kunnolla, samoin raunioilla. Tämä tuli aika hyvin esille, kun tehtiin Myrylle täysin sama harjoitus (ensimmäiseltä kerralta nuo 1,2 ja 4) ja Myryllä ei ollut mitään ongelmia ilmaista näkyvää henkilöä – sillehän on ilmaisu kuitenkin opetettu ensin.
– Näkyvää ei tarvitse ilmaista? Onko epämiellyttävää, paineistuuko? Etsiminen palkitsevampaa kuin ilmaisu? Liian ”helppoja”?
Jatkossa:
– Ilmaisun harjoittelu lyhyeltä etäisyydeltä.
– Palkkioksi pääsy etsimään piilossa oleva, kun ensin ilmaistu näkyvät (esim. Premackin periaatteen mukaisesti vähemmän mieluisa näkyvien tyyppien ilmaisua saataisiin vahvistettua, kun luvassa on mieluisampi piilossa olevien etsiminen ja niiden ilmaisu).
– Ei voi liikaa jäädä jankkaamaan, ettei tule motivaatio tms ongelmia.
