Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.-12.1.2014 Pikamökitys

Mitäs muutakaan kuin viikonlopuksi mökille! Tällä kerralla matkaan pääsimme vasta lauantai-iltana (emännän 10km kisa sekä poikien hieronnat sitä ennen), mutta olihan se taas sen arvoista. Tuvassa oli hulppeat +4 astetta lämmintä, ja aamulla se oli jopa +10. Mutta kyllähän tuolla ihan hyvin pärjättiin, ja pojillekaan ei kylmä tainnut tulla :)

Lauantaina ei sen ihmeempiä tehty kuin lämmiteltiin mökkiä, ja sunnuntaina nukuttiin pitkään ja ulkoiltiin ahkerasti. Semmoista rentoa mökkielämää. Kaikki pojat olivat oikein liikkuvaisella tuulella. Olisiko rapsakka sää (-10C) vaikuttanut? Mutta hyvin Viimakin perässä liikkui ja laukkoikin välillä.

Vapaa!

Niin, ja ei varmaan mikään ylläri, mutta pääsihän Kero sitten tietysti vähän treenaamaankin. Tässä koosteet:

Lauantai-ilta:

Puolen yön kieppeillä (-13 astetta) Kero pääsi ansaitsemaan iltapöperönsä pienellä etsimisharjoituksella. Lähdettiin matkaan kiertämään aluetta. Kero kulki edellä ihan mukavasti, pysähtyi samassa risteyksessä kuin joku kerta aiemmin pimeällä vähän kummastuneena (melkein veikkaan, että siellä on jossain lähistöllä joku elukka tai elukan reitti), mutta sitten jatkettiin ihan normaalisti alas kohti saunamökkiä. Ja kivastihan tuo Kero sitten irtosikin, meni piilolle saunan taakse ja tuli saman tien ilmaisemaan. Kolmen minuutin mini-e ;)

Sunnuntaipäivä:

Ensin reippailua ulkosalla, ja sitten aamuruoan ansaintiin (-10 astetta). Nyt lähtöpiste oli saunalta (pohjoistuuli), mutta jouduttiin odottelemaan vähän pidempään, kun mm:ltä unohtuikin pöperöt tupaan. Kero ehti siinä jo innostua, kun oltiin jo lähdössä, mutta sitten tulikin passitus takaisin odottamaan. Ensin odoteltiin saunan takana (rauhallista paikallamakuuta), sitten saunan sisällä rulla jo kaulassa vähän rauhattomampaa olemista, mutta malttoi kuitenkin lopulta poseerata ihan hissuksiin oven suulla.

Kohta lähdetään etsimään.
Kohta lähdetään etsimään.

Sitten saatiin lupa lähteä. Ja voi vitsit, kun tuo lähti täpöllä ylämäkeen. Siitä Kero sitten ampaisikin pellon ja navetan suuntaan, ja ehdin jo ajatella, että ei kai se nyt voinut saada hajua maalihenkilöstä, joka oli ihan toisessa päässä koko peltoa. Onneksi ei, ja niinpä Kero kiersi takaisin saunan kautta luokseni. Siitä sitten jatkettiin matkaa Keron liikkuessa ja työskennellessä kivasti edellä. Fokus duuniin säilyi koko ajan. Kero sitten irtosi ihan kunnolla, mutta ehdin onneksi nähdä, että kääntyi mökille vievälle pätkälle ja uumoilin Keron kirmanneen pellon kautta kohti piiloa. Lähdin perään, vaikka alkuperäinen pläni olikin kiertää peltoa raja-aidan toiselta puolelta. Onneksi seurasin, sillä Kero vähän ehti hätääntyä, missä tulen ja nökötti pellon toisessa päässä rulla suussa. Kun Kero hokasi minut, niin siitähän riemu syntyi ja Kero tuli hurjaa kyytiä ilmaisemaan :) Oikein hyvä suoritus. Viiden minuutin mini-e ;)

Jee, löytyi!
Jee, löytyi!
Kyllä Kero osaa hommansa! :)
Kyllä Kero osaa hommansa! :)