Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

12.9.2013 Lähimaastotreeniä

Keron iltareippailu sisälsi tänäänkin kävelyn Tattarisuon täyttömäelle ja siellä sopivassa metsäpläntissä treenaamisen. Suunnitelmana oli tehdä nyt ilmaisutreeniä pistomaisesti eli etäisyyttä oli vähän enemmän, siirrot takaisin ”keskilinjalle” ja sitten sitten taas lähetykset. Ja menipä hyvin!

Ensimmäisessä jaksossa tehtiin kolme toistoa, joissa maalihenkilö siirtyi sopivin etäisyyksin uuteen paikkaan sillä välin, kun siirryimme Keron kanssa takaisin ”keskilinjalle”. Ekalle tuli uusinta, sillä Kero tiputti rullan suustaan liian aikaisin. Maalihenkilöllä ollut lippis (ja kasvojen näkymättömyys) herättivät vähän ihmetystä piilolla ennen rullan ottamista. Toka toisto ok, kolmannella toistolla irtosi vähän väärään suuntaan ja niinpä sille toistolle tuli pituutta vähän enemmän. Ehdin itse kävellä kohtuullisen lähelle piiloa. Keron kaahatessa oli rullakin ehtinyt laueta, eikä Kero ollut saanut otettua heiluvaa rullaa suuhunsa. Tuli kuitenkin vierelle istumaan, mistä sitten korjasin rullan ja lähetin uusiksi. Nyt ilmaisu ok.

Tässä välissä pidettiin pieni tauko, ja testattiin, osaisiko Kero ottaa roikkuvan rullan suuhunsa. Ei osaa. Rulla heiluu niin paljon, että innokas koira saa sen rullan heilumaan entistäkin enemmän, ja kun tuon pito-otekin on aika kehno, niin suustahan se rulla tipahteli, jos sen sinne sai. No, saatiin kuitenkin palkattava toisto aikaiseksi. Jatkossa siis rullan asetukset paremmin kohdilleen, sekä jatketaan esineen pito/kantotreenejä hyvällä pito-otteella.

Tämän jälkeen otettiin vielä kaksi toistoa jatkaen sieltä, minne viimeksi jäätiin. Kero sai tarkkailla, kun maalihenkilö liikkui metsässä eli luvassa oli ainakin suorat pistot tälle ekalle toistolle. Eka toisto menikin hyvin, ja Kero joutui vähän pähkimään, minne suuntaan rullaa lähtee viemään. En siis ollut siellä suunnassa, mistä Kero lähti, vaan liikuin itse koko ajan vähän toisaalle, mutta hyvin Kero selvisi tästä pähkinästä. Toiselle toistolle Kero joutuikin sitten juoksemaan taas vähän enemmän, mutta hyvinpä meni silti. Intoa oli! Ja itse ilmaisukin oli hyvä, vaikka taas olin itse liikkunut ja Kero joutui tulemaan rullan kanssa perusasentoon takaani (ei edestä, kuten on tähän asti tehnyt).

Hyvin meni siis treenit, ja edelleenkin löytyy vielä paljon treenattavaa. Ihan ekan toiston jälkeistä ennakointia ei ollut enää noissa muissa toistoissa jäljellä, eli maltti näköjään kasvaa sen myötä, kun pääsee vähän purkamaan energiaa. Ja työmoodi säilyi, vaikka koira selvästi väsyikin juostessaan alamäkeen piilolle ja sitten  ylämäkeen takaisin… Loppuverkkakin oli sitten hyvä, kun käveltiin kotiin vähän pidemmän kautta.