Kesälomalla ei olla pahemmin nenäjuttuja harjoiteltu (heinäkuussa yksi hakuilujuttu), mutta päätin nyt kuitenkin vähän kokeilla, miten jäljestäminen sujuisi. Kävin siis mökillä tekemässä Kerolle jäljen, joka kulki vaihtelevassa maastossa. Alussa oli risukkoista metsää, sitten se muuttui helpommin kuljettavaksi sammalpeitteiseksi harvennetuksi metsäksi ja lopulta mentiin metsätien ylitse ihan uudelle hakkuualueelle ja sen poikki enempi lehtimetsätyyppiseen maastoon. Esineet valitsin tarkoituksella pieniksi lukuunottamatta viimeistä esinettä, joka oli hupparini eli tarkoitus oli ottaa loppuun tämmöinen helppo löytö (vähän kuin jos siellä olisi ollut ihminen).
Jälki oli 1,5 tuntia vanha ja pituudeltaan puoli kilometriä. Sääolosuhteet olivat sellaiset, että oli +18C lämmintä, ja tuuli lännestä. Jälki kulki etelään, teki u-mutkan ja jatkoi sitten kohti pohjoista. Esineet oli ripoteltu siten, että ensimmäinen esine (fleecelelun riepale) oli ihan lähellä alkua. Tämän jälkeen esineiden etäisyydet kasvoivat.
Kero teki tosi tarkkaa työtä ja löysi hyvin seuraavat esineet eli hiuslenksun ja muovisen kinder-lelun. Neljännestä esineestä, kinder-lelu sekin, meinasi mennä ohi, mutta tarkensi sen kuitenkin. Tätä ennen Kero vähän ajautui jäljeltä harhaan ja siihen tuli sitten pyörimistä. Samoin ennen viidettä esinettä oli myös vähän harhaantumista, ehkä lännestä puski sen verran tuulta tässä kohtaa, että haju oli levinnyt vähän jäljen sivuun. Yhtä kaikki, pienen pyörimisen jälkeen löydettiin takaisin jäljelle ja viides esine, avain, löydettiin hienosti.
Tämän jälkeen tuli mutka, joka jatkui metsätielle ja siitä yli hakkuuaukealle. Ei ongelmaa. Tosin hakkuuaukealle päästyämme Kero alkoi taas pyöriä. Siinä ihan lähellä olikin esine, nappi, ja sen tarkentaminen oli hieman haastavaa, mutta onnistui lopulta.
Tältä esineeltä jatkettiin varsin mainiosti läpi hakkuualueen, ja mentiin metsän puolelle, missä sitten seurattiin jälkeä kohti vikalle esineelle. Sitten työ olikin tehty. Hienosti meni muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta. Ja oli hienoa huomata, miten tarkasti koira teki työtä ja ilmaisi maahanmenolla nuo pienetkin esineet. Sen verran rauhallinen tahti Kerolla oli, että viihdyttiin matkassa melkein puolisen tuntia.
Ja tässä kuljettu jälki (lila), esineet (punaiset täplät) sekä ajettu jälki (ohkaisempi oranssi).
