Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

1.7.2012 Heinäkuiset hälytreenit taajamassa

Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme Olarin tienoille hälytreenien merkeissä. Tehtävänämme oli löytää viisi koiraleirillä kadonnutta henkilöä (ja koiraa) sekä heitä etsimään lähtenyt mummo. Meidän alue oli selvää taajama-aluetta, missä oli tiedossa häiriöitä. Oheisessa kuvassa meidän alue. Keltaisella ensimmäinen alue, ja oranssilla osaksi rajattu toinen alue. Tässäkään kartassa ei näy uusimmat rakennukset yms, joita alueella tehtiin (mm. itäraja).

Keltaisella 1. alue, oranssilla 2. alue.

Alue alkoi asuinalueen läpi kulkevan puron ja sen läheisen alueen tarkistamisella. Tarkoituksena on tarkistaa erityisesti puron lähistö alueen pohjoisrajaan asti. Homma oli sikäli aika haastavaa, että puro oli leveä (sen yli meni mm. pariin otteeseen jalankulkusilta) ja alue jakautui pienempiin osasiin, joita sitten tarkistimme.

Alussa Myry oli ihan innokas, ja kävi purolla tutkimassa useaankin otteeseen. Ensimmäisen sillan allekin se meni, mutta kurkatessani itse perään, kutsuin koiran pois. Jälkikäteen saatiin tietää, että siellä olisi ollut farkut.

Noin tunnin etsittyämme aluetta (olimme ehtineet käydä alueesta ala-osan ja tarkoitus oli mennä nyt puron myötäisesti pohjoisrajalle asti) saimme johdolta viestin, että meidän alue vaihtuu ja etsimme seuraavaksi puron länsipuolella olevaa metsäaluetta. Alue rajoittuisi pohjoisessa puroon, lännessä tiehen, etelässä peltoon ja idässä aiempaan rajaamme.

Myry pienellä tauolla.
Johto kyselee sijaintiamme.
Johto antoi uuden alueen.

Suunnitelmamme oli mennä puron vierustaa pohjoisrajalle, mennä sitä noin puoliväliin ja tehdä halkaisu kohti etelää ja sitten vielä pohjoiseen. Näin sitten teimmekin. Kun olimme pohjoisrajalla, saimme johdosta tiedon, että henkilö olisi nähty noin alueen keskellä. Jatkoimme siis suunnitelman mukaisesti.

Puoliväli mentiin ja päädyttiin ojalle. Päätettiin jättää alueen eteläosa käymättä, koska oja oli niin leveä ylitettäväksi (eli käytäisiin lopuksi). Mentiin kohti alueen kulmaa, mistä sitten otimme suunnan ja halkaisimme kohti pohjoisrajaa. Loppuvaiheessa näin itse henkilön istuskelemassa. Myry oli siellä lähistöllä, mutta ei näyttänyt saavan mitään hajua ja meni ohi. Kutsuin, ja pistin menemään toiseen suuntaan, mistä se hetken päästä bongasi henkilön ja meni luokse. Myry ei kuitenkaan lähtenyt ilmaisemaan, vaan meni henkilön kassille aikeinaan rosvota sieltä eväitä…. Kutsuin Myryä, jolloin se tuli luokse ilman rullaa, ja mietti hetken. Lähti takaisin, nappasi rullan suuhunsa, meni henkilön luokse, tuli takaisin ja pääsi näytölle, mistä sitten lopulta palkka.

Olipa siis hankalaakin  hankalampaa. Löytö tehtiin 1,5 tunnin päästä siitä, kun lähdimme autolta alueelle. Sää oli tässä vaiheessa jo tosi lämmin, aurinko paistoi ja koiralla oli varmasti kuuma. Maasto oli paikoin aika haastavaa, sillä alueella oli paljon pitkiä heiniä jne. Tuulikaan ei tuntunut oikein meitä auttavan.

Tässä vielä kulkemamme reitti autolta ja takaisin, huom. kartta on ikivanha eikä todellakaan ole enää tuollaista metsää! ;)

[iframe style=’background-color: transparent;’ frameborder=’0′ marginwidth=’0′ marginheight=’0′ scrolling=’no’ width=’450′ height=’300′ src=’http://www.sports-tracker.com/widgets/wdgt_workout.html?username=pkokko&workout_key=ef9miqbns8fo8ll8′]

Kaiken kaikkiaan tuli oltua liikkeessä lähes kaksi tuntia. Onneksi sää suosi eli ei satanut eikä ollut vielä liian kuuma. Ensimmäisen alueen aikana oli jonkin verran häiriötä, mutta ei merkittävästi eli näkyi muita koiria ja ihmisiä. Yksi treeniin kuuluva häiriötekijä bongattiin ja kyseltiinkin, samoin yhdeltä ulkopuoliselta pariskunnalta varmistettiin, etteivät kuuluneet harjoitukseen. Myryn kanssa oli helppoa, koska se pysyi lähellä ja tuli luokse eli varsin ideaali koira tämmöiseen taajamatyöskentelyyn.

Ensi kertaa varten voisimme kyllä petrata alueen läpikäynnin suhteen. Nyt meidän tehtävänä oli keskittyä enemmän ojan lähistöön, mutta unohdimme sen ja kävimme aluetta varsin tarkkaan läpi eli periaatteessa olisimme voineet ensin tutkia koko ojan ja vasta sitten keskittyä muuhun.

Ensimmäisellä alueella oli tosiaan farkut siellä sillan alla, minne Myry oli menossa. Hrmmm… Toinen esine oli vähän erikoisempi eli oli sukkahousuissa ollut hiustuppo (hiukset vedessä). Nämä olivat ojien välissä olevalla lämpäreellä, mitä kävimme myös tarkistamassa. Paha sanoa, reagoiko Myry vai ei. Kyllä se veden luokse aina välillä pyrki, mutta ei sellaista selvää reaktiota kuitenkaan antanut.

Ja itse löydön osalta tuli vähän huono tulos, kun Myry ei mm:ää alkuun edes bongannut. Ja sitten kun bongasi, niin meni syömään eväitä unohtaen, mitä oikeastaan oli tekemässä. Otetaan siis treeniin myös häiriöt maalihenkilön luona… Mutta muuten treeni meni ihan kivasti, ja oli kiva viettää parituntinen sunnuntaista tällä tavalla :)

Myry treenin jälkeen.

Ajatus aiheesta “1.7.2012 Heinäkuiset hälytreenit taajamassa”

Kommentointi on suljettu.