Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

11.5.2013 Hälytreenailua aika lämpimissä olosuhteissa

Lauantaipäivänä meillä oli UPK:n hälytreenit Sipoossa. Sää oli aika mainio tai no, semmoinen kivan lämmin, mutta koirille varmasti jo ihan haastava ainakin näille turkikkaille.

Tarina meni suurin piirtein niin, että talon isäntä oli kadonnut metsään ja häntä olivat lähteneet etsimään talon emäntä sekä heidän naapurinsa, kaikilla ikää +60v ja joitain iäntuomia sairauksia.

Meidän alueelle oli vajaan kilsan matka, joten mentiin sinne ihan vain reippaillen tietä pitkin.Suunnitelmana oli aloittaa alueen länsipuolta rajaavaa polkua pitkin, päätyä pellolle ja sitten poikkaista ylös kallioille sillä oletuksella, että lämpimällä hajut nousevat ylös ja kun häivähdykset tuulesta tulivat enemmän itä/kaakkoissuunnasta.

Polun lähistöltä bongattiin esine (t-paita). Huomasin tämän itse, mutta annettiin koirankin löytää tämä. Tämän perusteella nähtiin, että hajut eivät liiku kovinkaan hyvin ja saatiin varmuus, mistä suunnasta koira hajun nappaisi. Aika lähelle Myryn piti mennä ja ohi esineestä ennen kuin paikallisti sen.

Sitten jatkettiin matkaa, päädyttiin pellonrajalle. Myry oli vähän irronnut edelle, ja sitten nähtiin iso jänis keskellä peltoa. No, sehän lähti juoksuun ja Myry perään. Pari haukahdusta kuului, mutta onneksi Myryllä ei ole taipumusta sen kummemmin lähteä ajamaan, joten Myry tuli muutaman askeleen jälkeen jo takaisin meidän luokse. Sitten nähtiinkin viereisen alueen koirakko, vaihdettiin kuulumiset ja jatkettiin oman alueen läpikäyntiä.

Myry ei juurikaan irtoillut edes kallion päällä. Päästiin alueen laitaan, ja oltiin jo poikkaisemassa, kunnes huomattiin hieman alemmalla maastossa makaava mies. Tässä vaiheessa Myry ei ollut hokannut häntä, vaikka edellä menikin. Annettiin koiran kuitenkin tehdä löytö, ja niin Myry lopulta bongasi henkilö, kipusi alas ja tuli sitten rullan kanssa takaisin.

Henkilön haastattelut jne sujuivat hyvin ja saatiin lupa palata johtopaikalle. Satuttiin sitten poikkaisemaan viereisen koirakon alueen poikki (ei ollut tarkoitus, mutta paikallistuntemuksen turvin maalihenkilö halusi johdattaa meidät suoraan tielle), ja unohdettiin täysin soittaa heille tästä. Pitää muistaa seuraavilla kerroilla.

Kokonaisuudessaan tunnin treeni oli ihan sopiva tällä säällä. Itse etsintäähän tuohon kertyi n. puolisen tuntia. Ao. kuvassa näkyy vaaleammalla etsinnän aloittamisen ja esineen löytöpaikan välinen pätkä.

Myryn hälytreeni
Myryn hälytreeni