Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.2.2013 Vähän pentumaista hakutouhua

Vietin tänään etätyöpäivän kotosalla, ja tulipa todistettua, että koirakolmikko ottaa työpäivät varsin lunkisti. Pojat yksinkertaisesti vain nukkuivat. Lounastaukoni aikanakin pentu vain halusi lähinnä nukkua. Jonkinlaista elämää alkoi tulla vasta siinä kolmen tienoilla, jolloin oma työpäivä olikin hyvä lopettaa.

Illemmalla olikin sitten pennulle luvassa vähän ohjelmaa, kun kaveri tuli vähän treenaamaan pennun kanssa tähän meidän lähimetsään. Sitä ennen harjoiteltiin pennun kanssa leikkimistä ulkosalla. Hyvin säännöt olivat mielessä lumisella tielläkin :)

Kooste illan ”hakutreenisessiosta”:

  • Ensin moikkailua.
  • Sitten namittelua eri paikoissa, nami istumisesta.
  • Kaksi ”reagointia”. Ekassa hlö puun vieressä, jonne Kero lähti vauhdilla perään, mutta lähempänä näki ja pysähteli, mutta meni kuitenkin luokse ja sai kehut ja namia.
  • Toisella hlö meni polkua pitkin kaatuneen puun viereen, tuuli sopivasti sieltä. Kero lähti vauhdilla polkua pitkin, vähän jäljesti ja natusteli oksia. Jatkettiin polkua pitkin ja sitten Kero pysähtyi, nosti päätään, haisteli ja oli menossa eteenpäin, mutta henkilön kohdalla kääntyi ja meni hienosti luokse, nyt pentu oli jo paljon iloisempi :)
  • Palattiin takaisin tielle, missä kolme heppaa tulikin sitten siitä ohitse, hyvin Kero katseli sylissä heppoja.
  • Kaveri leikitti Keroa vielä vähän tiellä.
  • Sama heppakolmikko meni vielä ohi juuri, kun Kero oli ehtinyt tehdä pissat. Ja taas katseltiin.
  • Yhteenvetona: treeni sujui oikein hyvin :)