26.-28.12.2013 Mökkielämää viettämässä

Tapaninpäivänä suunnattiin auton keula kohti Mikkeliä. Mökille hurautettiin juuri auringonlaskun aikoihin, joten siinä oli noin tunnin verran vähän valoisaa aikaa käydä kiertelemässä ympäristöä autoilun jäljiltä.

Perjantaina olikin sitten etätyöpäivä, joten koirat saivat ainakin levätä päivällä. Illalla olikin sitten vuorossa jotain pientä aktiviteettia ainakin Kerolle, kun käytiin sekä juoksulenkillä että tehtiin myös pientä etsimistäkin.

Lauantaina äitini kävi kyläilemässä ja piiloutumassa, mutta muuten Kero ja muut pojat saivat vain möllötellä ja ihmetellä, kunnes lähdettiin takaisin kotiin. Kotiinviemisinä oli myös hieman ontuva Kero. Oli tainnut Myryn kanssa leikkiessään hieman teloa itseään. Toivottavasti paranee nopeasti itsestään.

Torstain treenailut:

1. Pimeän etsintää, samantyyppinen aloitus kuin viimeksikin eli lähdettiin Keron kanssa ennakkoon matkaan, ja maalihenkilö piiloutui sinä aikana toista reittiä piiloon. Siinä sitten käveltiin, kunnes Kero sai hajun, jolloin se pysähtyi ja muuttui hieman epäluuloiseksi. Sain kuitenkin kulkemaan mukanani eteenpäin. Risteyskohdassa (maalihenkilö kulkenut) Kero epäili nyt vähän enemmän, ja tuli yksi pöh, mutta koira lähti kuitenkin mukaani. Aika nopsaan Kero sitten hokasi tien vieressä maalihenkilön, kirmasi luokse ja ilmaisu vauhdikas. Aika jännä juttu siis, että tuli tällainen reaktio ihmisen hajusta. Spekuloitiin, josko siitä läheltä olisi mennyt joku elukka, vai oliko Kero niin hämmästynyt yhtäkkisestä ihmisen hajusta keskellä ei mitään, ja pimeässä. Laitetaan tilanne muistiin, ja tarkkaillaan, esiintyykö jatkossakin.

2. Parisen tuntia lepoa, ja sitten otettiin uusiksi. Tällä kerralla otettiin ihan vain helpot ilmaisut eli maalihenkilö lähti mökistä ensimmäisenä, ja piiloutui aittaan. Sen jälkeen menimme Keron kanssa ulos. Kero lähti vauhdilla, meni hieman ohi avonaisesta ovesta, pysähtyi, kääntyi, otti rullan, lähti tulemaan takaisin, tiputti rullan, kääntyi oven kohdalla takaisin ja meni sisään. Tuli sitten vauhdilla rullan kanssa takaisin. Jes, hyvä hyvä, että tarkensi lopulta loppuun saakka ennen ilmaisua.

3. Otettiin toinen ilmaisu vielä perään. Kierrettiin Keron kanssa mökin taakse, kunnes saatiin lupa tulla etsimään. Ja Kerohan lähti, ja joutui tekemään myös duuniakin (eli käytännössä huiteli takaisin aitalle, sieltä nappasi jäljen, mutta päätyikin alas saunalle, tuli sieltä takaisin ylös, sai hajun navetan liepeiltä ja teki löydön. Ilmaisu taas oikein hyvä. Jee, jee :)

Tähän perään otettiin sitten myös Viimalle ja Myrylle pienet etsimiset. Maalihenkilö oli saunassa piilossa. Viima etsi pitkän kaavan mukaan eli se kävi tsekkaamassa Keron vanhat piilot, mutta Myry veti suoriltaan saunarakennukselle, ja nuohosi pitkin seiniä, kunnes ”törmäsi” maalihenkilöön.

Perjantain treenailut:

Ensin kävin illalla Keron kanssa 12km juoksulenkillä (1h 10min). Hyvin jaksoi viuhtoa mukana :) Sitten oltiin hetki sisällä, kunnes Kero pääsi taas hetkeksi ulos. Sillä välin maalihenkilö hipsi piiloon, ja päästiin taas vähän etsimään. Tällä kerralla tyyppi oli tuulen yläpuolella piilossa pellon laidalla, mutta se ei Keroa hämännyt. Eikä eilinen ihmeellisyys toistunut. Nyt Kerolla oli kovastikin hajua, ja kovasti se määrätietoisena viipotti. Ja ilmaisu oikein hyvä. Jes! :)

Lauantain treenailut:

Lauantaina tosiaan Kero sai vaihteeksi äitini maalihenkilöksi metsään. Tehtiin samalla tavalla kuin aiemmillakin kerroilla eli lähdin Keron kanssa etukäteen sopivaan aloituspaikkaan (vihreä nuoli). Siitä sitten ilmoitus, että piiloon saa mennä, minkä jälkeen olikin sitten meidän vuoro hetki odotella ennen kuin lähdettiin etsimään. Maasto oli kuusikkoista ja pehmeämaastoista höystettynä tuoreilla hirvenjätöksillä. Lisäksi tuuli etelästä. Kero työskenteli aika kivasti eli lähti vauhdilla lähetyksestä, katosi näköpiiristä, ilmaantui sitten näkösälle, katosi taas, ilmaantui taas, mutta vauhti ei hiipunut. Näkyvyys oli aika huono, mutta onnistuin kulkemaan reittini sopivasti (kuvassa punainen viiva) niin, että näin, kun Kero sai hajun ja työsti sen. Aika lähelle maalihenkilöä tosin päästiin (punainen nuoli), ja Keron mielestä oltiin näytöllä. Siihen se Kero jäi maahan makaamaan, katseli minuun päin ja kun olin passiivisena, niin nappasi rullan ja siitä sitten hyvä ilmaisu. Äidillä oli ollut ruokapurkki siinä näkösällä edessä, olisiko Kero sitten tulkinnut, että tässä pitäisi nyt saada jo se palkka tai sitten pieni etsiminen ja työskentely vain sekoitti ketjun. Etsimisaika oli nelisen minuuttia.