Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

29.3.2012 Puolet metsästä mukana eli Myry etsii

Tänään oli Myryn vuoro päästä etsimään vähän enemmän eli tarkoituksena oli saada Myrylle lähinnä kestotreeni ihan peruspiilolla ilman esineitä sun muita erikoisuuksia.

Alue rajautui tienpätkään, aitoihin ja selkeisiin maastomerkkeihin (korkeuskäyrät, polku, maastonraja). Nämä sekä vähäinen lumitilanne sekä tuulensuunta huomioiden tehtiin sellainen suunnitelma, että edetään aidan vierustaa tielle, siitä tieltä aidanreunaa edelleen niin pitkään, että aita loppuu ja poikitetaan alue länsirajalle. Sieltä oli tarkoituksena jatkaa jyrkänteen alapuolelta alueen päätyyn, ja tulla takaisin päin ylhäältä käsin polkua pitkin (alue kapeni kaakkoon).

Myry oli heti kivassa vireessä, ja irtosi hyvin alussa. Mitään ei tietenkään heti löytynyt. Suunnitelman mukaisesti mentiin tielle, missä oli joitain teinejä. Kovasti Myry niitä katsoi eli noteerasi ne, mutta jätti rauhaan, kun pyysin kulkemaan hallitusti ohi. Tien päässä huomattiin, että aidan vierusta on vielä ihan luminen, ja ettei siitä ole mitään järkeä mennä. Palattiin siis takaisin polulle.

Sopivasta kohdasta poikettiin sitten syvemmälle. Paikoin oli vähän enemmän lunta, jolloin tuli mietittyä, että jaksaakohan se Myry (näytti välillä vähän haastavalta se liikkuminen). Myry irtoili välillä ihan hyvin, välillä taas meni syömään kuusen juureen papanoita. Näin jatkettiin, ja oltiin sitten lopulta poikitettu länsirajalle. Jatkettiin sitten matkaa. Edelleen Myry pysyi lähistöllä, mutta irtosi välillä. Mentiin sitten peräänkin katsomaan, mutta se oli hukkareissu ja palattiin takaisin.

Alueen loppupäässä Myry sitten taas irtosi päättäväisesti ja nousi jyrkännettä ylös. Sinne se sitten jäi, ja kun saavuttiin lähemmäksi, näin, että Myryllä on jotain ongelmia. Rullaongelma. Kuului piip, ja Myry meni takaisin puskaan. Menin perässä, ja sieltä löytyi hyvin piilossa ollut maalihenkilö. Myry ei siis ollut saanut rullaa suuhunsa :( No, tärkein kuitenkin, että henkilö löytyi. Aikaa oli mennyt tunti eli juurikin sen verran, mitä lähdimmekin tavoittelemaan :)

Hyvä treeni siis, vaikka tuo rulla jostain syystä olikin koiralle ongelmallinen. Papanat kiinnostivat etsinnän aikana, mutta toisaalta Myry teki kuitenkin siinä ohessa myös töitä. Hallittavuus myös kunnossa (jonkun kerran lähetin haluamiini suuntiin, samoin jokunen luoksetulo jne). Risuja yms Myry kyllä keräsi mukaan vähän turhankin paljon eli turkin leikkaus/lyhennys on tässä vielä edessä… Etsintäsuunnitelmaa olisi voinut ehkä tarkemmin miettiä, kun tuolla nyt kuitenkin oli lunta (eli rajata alue ja tutkia tuoreet jäljet). Toisaalta tuolla kyllä oli sulia paikkoja ja ilmeisen paljon kuulema jälkiäkin, joten ehkä tämä ratkaisu oli ok (ainakin saatiin sitä kestoa).

Tässä karttakuva treenistä. Kokonaismatka ihmisillä oli reilu kilometri eli aika hyvin siihenkin saatiin aikaa kulumaan.

Viimalle otettiin sitten vielä pari ilmaisua. Ihme kyllä Viima oli erittäin rauhallinen eli oli täysin hiljaa, kun otin sen autosta (olisi ollut kovasti tulossa silloin, kun Myryn treeni aloitettiin). Ensimmäinen piilo oli ihan siinä lähellä hiekkakasojen keskellä, ja se oli ihan jännä, miten ne hajut sitten menivät siinä. Koira meni ihan siitä vierestä, mutta joutui paikantamaan hajua ennen kuin oikeasti löysi. Toinen oli sitten vähän kauempana täysin pressuun peitetty henkilö. Ilmaisu tässäkin hyvä (pysyi hyvällä etäisyydellä). Molemmissa palkkasin itse, ja vikalla leikittiin vähän lelullakin yhdessä.