Torstaina meillä oli agilityn saralla vuorossa omatoimitreenit kouluttajan lomaillessa. Sitä varten meille oli annettu ratapiirrokset, ja sen myötä olikin voinut orientoitua siihen, mitä treeneissä voisi tehdä. Paikalle saavuttua tuli tosin huomattua, ettei ko. rataa oltu tehty (paikalla ei ollut edellisiltä tunneilta ketään), joten niinpä siinä tuli sitten nopeasti kyhättyä yksi treenipätkä ja toisesta sitten osa. Paikalla meitä oli treenaamassa vain kaksi, joten saatiin ihan hyvin kuitenkin treeniaikaa.
Keron osalta tein sitten vielä suunnittelemattoman päätöksen eli päätinkin treenata vähän keppejä, kun semmoiset olivat sopivasti tarjolla.
Aloitimme Keron kanssa keppipuolelta. Alkuun keskityttiin ihan vain namimagneetissa liikkumiseen. Edelliseen kertaan verrattuna Kero ei tällä kerralla ollut niin namien perään. Sen huomasi jo heti ulkona, vaikkakin saatiin tehtyä verkkalenkin päätteeksi namipalkalla ympyrätyöskentelyä. Muutaman namimagneettikävelyn jälkeen olikin sopiva hetki siirtyä vähän tilavampaan paikkaan, missä jatkettiin ympyrätyöskentelyllä. Namipalkkausta ja perään sitten vähän leikkimistä. Alkuherättelyt siis tehty onnistuneesti, vaikka meno olikin vähän vaisuhkoa.
Pienen häkkitauon jälkeen kokeiltiin radanpätkää, missä oli ensin hyppy + u-putki + siitä 90-asteen käännös oikealle hypylle, 180-asteen käännös kauemmalle suoralle putkelle, sieltä käännös u-putkelle, sieltä suoraan hypylle ja sitten vielä 270-asteen käännös hypylle. Jokunen haastava kohta oli tässäkin pätkässä. Ensimmäinen tuli vastaan heti putken jälkeen, kun Kero alitti 50cm korkeisen hyppyesteen useampaankin kertaan. Joko Kero ei sitä hyppyä vain nähnyt tai sitten se on niin jumissa, ettei meinannutkaan hypätä. Madalsin estettä, minkä jälkeen kaikki oli taas ok. Toinen haastava kohta oli sitten tuo loppupätkän 270-asteen käännös. Ilmeisesti itselläni on vähän ohjaus hakusissa, kun ainakin tällä radalla huidoin käsilläni taas miten sattuu, himmailin ja varmistelin, vaikka Kero kyllä osaa hakeutua esteille ihan kivasti. Ihan älytöntä ohjausta, mikä ehkä sitten näkyi myös koirassa. Noh, ei tehty tätä kovinkaan pitkään, sillä halusin treenata niitä keppejä.
Keppejä treenattiin kolmessa pätkässä. Ensin kuusi keppiä. Nämä menivät itse asiassa varsin kivasti. Jokunen virhe tuli joko aloituksesta tai lopetuksesta, mutta onnistuneita tuli kuitenkin enemmän ja ne laitoin tuohon videokoosteeseen mukaan. Ihan ok draivi, joka kiihtyy loppua kohti.
Innostuin sitten ahnehtimaan, kun nämä kuusi keppiä menivät niin kivasti. Laitoin siis 12 keppiä tyrkylle, mutta eihän se heti onnistuneesti mennyt. Kero kyllä teki kivasti, mutta joko aloitus meni väärästä välistä, joku väli jäi väliin tai sitten Kero poistui ennakoiden kepeiltä. Ei siis onnistuneita toistoja. Ja kun ei oikein palkkiotakaan tullut, alkoi Kero epäröidä, että mitähän tässä oikein halutaan eli meni ekaan väliin ja pysähtyi. Ratkaisuksi tähän laitoin koiran hetkeksi häkkiin, poistin kuusi keppiä ja jätin tilalle kuusi keppiä. Sitten otettiin muutama toisto vielä tällä helpommalla systeemillä. Vauhti oli vähän hiipunut alkupään toistoista, mutta enää ei ollut sellaista epäröintiä kuin 12 kepillä. Liian suuri harppaus siis.
Nyt olisi hyvä hetki päästä tekemään noita keppejä vähän enemmän. Kuuden kepin osalta voisi käydä läpi eri lähetyskulmat ja ottaa mukaan myös enemmän vauhtia (keppejä ennen ja jälkeen este). Ja 12 keppiin siirtymisessä voisi avittaa sillä, että kaksi kuuden kepin pätkää olisivat pienellä etäisyydellä toisistaan ja tätä etäisyyttä lyhennetään pikku hiljaa, kunnes etäisyyttä ei enää ole.
Tässä video kepeistä (vain onnistuneet toistot):
Keppeilyn jälkeen piipahdettiin hetkeksi ulos, minkä jälkeen tehtiin toisella puolella vielä yksi jakso radanpätkän parissa. Tämä pätkä oli sellainen kivan vauhdikas, mutta siinäkin tuli hyvin selväksi se, että tiettyjä pohjataitoja meidän vain täytyy tehdä ilman esteitä entistä varmemmiksi. Esimerkiksi putken jälkeen tulleella renkaalla minun olisi pitänyt tehdä selkeämpi jarrutus. Huomasin tämän jo heti ekassa toistossa, kun en jarruttanut ajoissa, niin Kero juoksi vain eteenpäin suoraan edessä olevalle pöydälle.
Toinen haastava kohta oli renkaan jälkeen tuleva käännös muurille ja sen jälkeen 90-asteen käännös takaisin päin ja ohjaus putkeen. Tähän kohtaan olin kaavaillut valssia, mikä periaatteessa olisi ollut ihan mahdollista toteuttaa oikein, mutta jäin taas vitkastelemaan. Kerolla on riittävästi sivuttaisetäisyyttä ja estehakuisuutta, joten ei olisi tarvinnut jäädä ihmettelemään, vaan kiihdyttää sijoittumisvihjeeseen, jarruttaa ja tehdä valssi koiran lukitessa edellinen hyppy. No, viimeisellä toistolla onnistui jo melkein. Mutta tässäkin huomasi hyvin sen, että jos en ollut oikeassa paikassa ja jarruttanut, niin Kero jatkoi seuraavalle edessä olevalle esteelle.
Ja tässä video, jossa joitain pätkiä noista molemmista radanpätkistä.
