Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

25.2.2013 Keron ensimmäinen rokotus sekä muut puuhastelut

Maanantaina ohjelmistossa heti aamulla rokotusreissu Apexiin Malmille. Reissu alkoi vähän hävettävästi, kun Kero asemalla sylissään olessaan alkoi äännellä ja melkein kiljua. Jätettiin suosiolla täydempi juna väliin, ja mentiin sitten vähän tyhjemmällä seuraavalla junalla. Hyvä alku siis. Malmin asemalta seikkailtiin sitten kauppakeskuksen läpi kohti edellisestä päivästä tuttua eläinlääkäriasemaa.

Paikan päällä Kero oli ihan fiksusti, vaikkakin pientä levottomuutta olikin havaittavissa siinä odotellessa. Painokin mitattiin, ja lukema näytti 6,5 kg. Ihan kivasti Kero malttoi istua vaa’alla ja syödä namia. Toimenpidehuoneessa Kero oli pöydällä oli ja antoi eläinlääkärin tutkia. Muuten kaikki oli ok lukuunottamatta napatyrää. Kiveksien osalta oikea kives oli vielä turhan liikkuvainen. Itse rokotusta Kero ei edes huomannut, kun sai namia samanaikaisesti.

Matka takaisin asemalle sujui edelleen kauppakeskuksen läpi. Matkan varrella joku äijä tuli rapsuttelemaan Keroa, mentiin hissilläkin ja asemalaiturillakin vanhempi pariskunta tuli rapsuttelemaan pentua.

Eläinlääkärireissun päätteeksi kirjoitin seuraavan pätkän muistiin. Laitan sen nyt tähänkin, niin tuleepahan muistettua ;)

Nyt tarvitsisi arvottaa ruokapalkkaa, käydä sosiaalistumassa kahdestaan eri paikoissa, yrittää olla itse pennulle maailmannapa, ateriat ansaitaan ts. annetaan se ruoka (miten onnistuu??) ulkona lenkillä / koulutuksissa jne. Opeteltava myös rauhoittumaan (ääntelyt pois).

Huolimatta muutamasta mukavuusalueen ulkopuolella olevasta tunteesta, ell-reissu sujui kuitenkin ihan ok. Onnistuneita hetkiäkin oli, ja siitä todisteena mm. se, että lähes kaikki taskussa olleet namit tuli syötyä.

Illemmalla sitten jatkettiin aamulla päätetyn aiheen parissa eli kävin vajaan tunnin hihnalenkin vain ja ainoastaan Keron kanssa. Lenkki sisälsi hyvän hihnakäytöksen vahvistamisen lisäksi myös vähän leikkimistä. Niin, ja mörköjäkin tuli vastaan. Ensimmäinen tosi tuli takaa (joku juoksi), toinen oli sitten hevonen ratsastuskentällä ja kolmas oli sitten hevosia kuvaamassa käynyt mies.

Myöhemmin illalla treenailtiin tovi, sitten käytiin vielä hihnakävelyllä koko kolmen kopla (edellisenä päivänä kokeiltiin ekaa kertaa), ja iltaruoka ansaittiin. Jaoin ruoan viiteen pienempään purkkiin, ja saadakseen ruokaa Keron piti ensin pantasiirrossa siirtyä aloituspisteeseen, istuutua, katsoa eteenpäin ja reagoida break-vihjeeseen. Kylläpä oli intoa ja ruoka maittoi!

Sellainen viikon alku tällä kertaa.