Torstain treenien perusteella aloin pohtia, oliko nenäkosketusvalinta sittenkin sopivin vaihtoehto puomin/keinun kontaktin 2on-2off-käytökselle.
Nenäkosketus kohteeseen oli helppo opettaa, sillä Kero tarjosi muutenkin sitä helposti (kämmenkosketus opittu jo pentuna). Mutta tarkasteltaessa itse lopullista suoritusta, seuraavat seikat saivat miettimään tarkemmin:
- Onko painonsiirto taakse riittävä?
- Säilyykö paino oikeasti takana? Lähestyttäessä kontaktialuetta ennen kuonokosketusta ja myös kuonokosketuksen aikana?
- Miten hyvin koira pystyy hyödyntämään takajalkojensa ponnistusvoiman tästä asennosta vapautuessaan?
- Miten kontaktialueelle lähestyminen (kuonokosketukseen valmistautuminen) vaikuttaa esteen suoritusnopeuteen?
- Miten raskas fyysisesti tämä liike on koiralle (mitä rasituksia tulee)?
Mökillä otin sitten videolle kuonokosketuksella tehdyn harjoituksen, vika toisto hidastettuna:
httpv://youtu.be/2RTHQ01XkiQ
Tutkailin videota, ja kieltämättä hieman oudolta näyttää. Ennen kuin Kero koskee kuonollaan muovipleksiin, asento vaikuttaa aika ok:lta, mutta kosketuksen myötä perä nousee, selkä on vähän kyyryssä ja vapautuksessa ponnistus lähtee suorilta takajaloilta.
Päätin sitten kokeilla tassukosketuksella vastaavaa. Sitä ennen tosin koiralle piti opettaa, että nyt alustaan kosketaankin tassuilla eikä kuonolla. Tätä vahvistin useita toistoja ihan vain pelkän alustan kanssa tasaisella. Videota varten otin mukaan lankun, joka oli alkuun ihan vain tasaisella. Sen jälkeen lisäsin kulmaa, jotta pääsisi vertailemaan.
Toki kuonokosketus puskee helposti läpi, mutta tassukosketuksella ajattelin jatkaa. Painonsiirtoeroa en vielä huomaa, mutta asento ennen vapautusta on parempi. Koira myös ponnistaa paremmin vapautuksesta.
Tassukosketuksella, vika toisto hidastettuna:
httpv://youtu.be/aPlw4KhtY0k
